Moikka, ja anteeks että 40. osa myöhästyi näin paljon... Toivottavasti se on kuitenkin sen arvoista;D

NAUTTIKAA 2. TUOTANTOKAUDEN VIIMEISESTÄ OSASTA! JA MUISTAKAA KOMMENTOIDA!

Minä ja rakas aviomieheni, tulevan lapseni isä, Jonas, kävelimme - tai minä oikeastaan kipitin - kohti keskussairaalaan infotiskiä.

Mitä ihmettä äidilleni oli tapahtunut? Oliko kaikki johtunut vain sydänkohtauksesta, jonka lääkäri oli puhelimessa selittänyt? Ei, ei se voinut olla niin... Eihän? Toisaalta, olihan äiti aloittanut nuorena tupakanpolton ja käyttänyt alkoholia ja huumeita. Kieltämättä, ei mikään esimerkillisin vanhempi.

Tempaisin vihaisena sairaalan ulko-ovet auki, ja marssin suoraan infotiskille odottelevalle lääkärinasuiselle miehelle.

- Missä äitini on?! huusin. - Haluan nähdä hänet!

- Äitinne? lääkäri toisti. - Voisitteko hieman tarkentaa?

- Älkää esittäkö! ärähdin. - Se vanha nainen, joka kiidätettiin tänne sydänkohtauksen saaneena. Te toden totta syötte aikaani, mokomakin 'lääkäri'!

Lääkäri yskäisi. - Olisi toden totta mukavaa, jos rauhoittuisitte hieman. Emme voi päästää ketään noin vauhkoontunutta henkilöä potilaidemme lähistölle. Vaikkakin kyse olisi sukulaisen menetyksestä...

Kotona Ginger vietti viimeistä päivää Lucasin kanssa ennen tämän lähtöä perheensä päättämälle lomamatkalle, Thaimaahan.

- Olis ollu kivaa, jos olisit sanonu aikasemmin, sanoi tympääntynyt Ginger. - Ei yhtään lohduta, että kerrot sen vasta samana päivänä kuin te lähette.

- Ginny-rakas, Lucas leperteli. - Usko nyt jo, etten mä tiennyt tästä ennenkuin vasta nyt. Mutsi ja faija oli vaa jotenki unohtanu 'mainita' sen.

- Mut miks Viola sit ties siitä? Ginger huokaisi. - No aivan sama, en haluu käyttää viimesii minuutteja ennen sun lähtöä riidellen...

Lucas hymyili lempeästi.

- Tuus nyt tänne kainaloon, höpsö, hän sanoi, ja Gingerin huono tuuli lähti miltei saman tien.

- No, jos mä nyt sitte tulisin, hän hihitti.

Ginger istuutui lähemmäksi Lucasta.

Lucas oli niin täydellinen. Voisiko parempaa poikaystävää löytää mistään? Hän kuunteli, oli olkapäänä, tukena ja turvana. Eri tavalla kuin Viola, sillä Violan kanssa pystyi puhumaan ihan mistä tahansa. Toki Lucaskin kelpasi mainiosti juttuseuraksi, mutta tuskin häntä pahemmin kiinnosti esimerkiksi, kuinka supermarketin uusin tampooni oli tehonnut kuukautisiin...

..ja sitä varten Gingerillä oli Viola. Tyttöjen juttuja varten.

Lucas otti Gingerin syleilyynsä, ja suuteli tätä intohimoisesti.

- Mä niin rakastan sua, hän kuiskutti Gingerin korvaan. Tyttö hihitti, ja vastasi klassisen lauseen:

- Mäkin sua.

He halailivat pitkään huomaamatta kuinka aika kului.

Kello löi kolme.

- Sun täytyy varmaan alkaa lähtee, Ginger sanoi keskeyttäen dramaattisen hetken.

- Oot oikeessa, Lucas myöntyi ja he molemmat nousivat seisomaan.

Ginger ja Lucas astelivat eteiseen. Nyt oli jäähyväisten aika.

- Mulle tulee kamala ikävä sua, Ginger myönsi.

- Mä tiiän, Lucas huokaisee. - Niin mullakin sua. Mut hei; me nähään taas viikon päästä!

- Joo, ja sä saat tulla mun luokse ennenkuin oot ees heittäny kamojan himaas! Ginger hihitti.

- Mut... moikka, Lucas mutisi ja lähti kävelemään kohti sateista pihatietä.

- Ei jäähyväissuukkoa? Ginger mietti oudoksuen ääneen.

Lucas kuitenkin kuunteli, ja naurahti taakseen katsomatta.

- Et sä tarvii sellasta. Me nähään vielä. Jäähyväiset kuulostaa liian ikuiselta.

- Me nähään vielä.

Lucaksen lenkkitossut astelivat huolettomasti läpi Lopezien pihanurmikkoa.

Lucas oli kääntymässä oman perheensä pihalle, kun Ginger huusi:

- Lucas! Ethän unohda mua? Mä rakastan sua!

Sitten hän katseli veikeästi ympärilleen. Hän äkkäri märällä nurtsilla makaacan sanomalehden.

- Äh, hän mutisi ja nosti sen ylös. - Ehkä tästä on hupia edes vähäksi aikaa.

Istuuduttuaan mukavasti siniselle nojatuolille, hän avasi lehden.

- Tuoreimmat uutiset, urheilu, sää, hän mutisi. - Tylsää. Aha! Kaverinhaku-palsta.

Hän selaili palstaa, kunnes törmäsi vetävään hakemukseen.

Moikka! Täällä kirjottelee 15-vuotias jäbä Bridge Valleysta. Etin suunnilleen samanikästä frendiä, mieluiten tyttöä. Olis kiva nähä ja silleen, jutella chatissa ja käydä iltasin stadissa. Ota siis yhteyttä jos kiinnostaa.
Terveisin Alex Broughten

- Tuohon ehkä voisinkin ottaa yhteyttä, Ginger mietti. - Soita tähän numeroon ja blaa blaa blaa...

Sillä aikaa kun Lucas olisi poissa, hänen pitäisi myös tavata edes joitain ihmisiä.

Sitten hän taitteli lehden, ja asetti sen nojatuolin viereiselle pöydälle, mikäli joku muu tahtoisi selata sitä.

Ginger yskäisi, ja pyyhki kasvonsa huomattuaan kyyneleen vierähtäneen hänen poskelleen.

- Ei, mä kyllä nään Lucasin taas pian, hän rohkaisi itseään. Gingeriä mietitytti, oliko tämä siis rakastamista? Ei haluisi toisen koskaan poistuvan luotaan? Tunsiko äitikin samoin Jonasta kohtaan?

- Hmm... Ehkä voisin tehdä jotain vaikka Ellan kanssa, hän totesi ääneen, ja huusi heti perään kutsuen Daniela-Noraa: - Ella! Missä sä oot?

Daniela-Norahan se siellä tietokoneella istuskeli chattailemassa kavereidensa kanssa.

- Ella!

- No mitä? hän huusi kuultuaan siskonsa huudot.

- Tuu alas! Ginger vastasi.

- Hohhoijaa, mul on chatti kesken, Daniela-Nora sanoi välinpitämättömästi.

Hetken kuluttua chattailija joutui lähtemään, eikä Daniela-Norallakaan ollut muuta kiinnostavaa läppärillä. Niimpä hän sulki sen nopeasti.

- Parasta kai mennä kattomaan, mitä Ginnyl on asiaa, hän tuumasi ja loikkasin alas tuoliltaan.

Pian Daniela-Nora olikin jo rappusilla.

- Niin mitä asiaa? hän kysähti alakertaan tullessaan.

- Mä aattelin, jos voitas tehdä jotain kivaa yhessä, Ginger selitti. Daniela-Nora myötäili, ja he miettivät mitä voisivat tehdä.

Minä ja Jonas astelimme pihamaallamme, kohti ulko-ovea.

- Kysyisin vielä ennen sisälle menemistä yhden pikku kysymyksen; miten kerrotaan lapsille? kysyin katsahtaen Jonakseen.

- Äh, minä kyllä keksin, hän vastasi nopeasti ja suuteli minua huulilleni.

Sisään tullessamme huomasimme Daniela-Noran ja Gingerin kinastelevan siitä, mitä he tekisivät. Daniela-Nora halusi uimaan, Ginger taas lakata kynsiä tai ottaa aurinkoa. Voi noita lapsia...

- Hei, kullat, tervehdin tekopirteästi, mutta vakavana.

- Tulkaa keittiöön, Jonas sanoi ohjaten meidät sinne. - Minulla ja äidillä on vähän uutisia.

Kun kaikki olivat istuneet pöytään, Daniela-Nora ennähti kysyä tajuttuuan pikku seikan:

- Missä Mummi on?

- Öh, Jonas mutisi hikoillen. - Mummi on tuota... Hän on siis...

- Anna minun selittää, sanoin ja aloin kertoa asian todellista laitaa.

- Mummi on... hän on saanut sydänkohtauksen, selitin ilme surullisen näköisenä.

- Sydärin? Daniela-Nora hihkaisi.

- Kauheeta, Ginger yhtyi. - Oliko se vakava tai jotain?

- Oli se, minä äitinä vastasin rehellisesti.

- Onko hän..? Ginger vapisi.

- Kyllä. Ines Portells, Mumminne ja minun äitini, on kuollut, julistin.

- Ei.. ei voi, Ginger sanoi itkua pidätellen, ja hän ei kyennyt kuin poistumaan paikalta.

Kyyneleet vierivät tytön poskia pitkin, kun hän kipitti rappusia ylös kohti huonettaan.

Saavuttuaan omaan yksityiseen tilaansa, hän tiesi saavansa olla rauhassa.

- Ei! hän itki. - Miks tää kaikki tapahtuu juuri kun mulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella, eikä ketään, ketä tukis? Tää on niin epäreiluu, miks mua koetellaan tällä tavalla?

Ei Mummi ollut hänelle koskaan ollut kaikki kaikessa. Mutta läheisen menetys sattuu aina - vaikkei häntä olisikaan nähnyt moneen vuoteen.

- No, pakko kai yrittää sinnitellä vielä muutama päivä, hän rohkaisi itseään.

Ginger otti taskustaan lapun, jolle hän oli kirjoittanut ylös Kaverinhaku-palstalla olleen kiinnostavan kundin numeron, ja näppäili sen kännykkäänsä.

- Moi, Ginger Lopez tääl, hän sanoi luuriin. - Näin sun ilmotuksen lehen Kaverinhaku-palstalla, ja aattelin jos sua vois kiinnostaa.. Täytän kaikki noi sun kriteerit.

- Joo, okei! Missä sä asuitkaa? Olis kiva nähä joku päivä.

- Mun osote on...

Ginger ja Alex sopivat yhdessä, että he tapaisivat torstaina Gingerin kotona. Hän malttoi tuskin odottaa.

Sitten vihdoin ja viimein, torstai-iltana Alex hölkkäsi Lopezien pihaan.

- Onko tää varmasti oikea osote? hän tivasi itseltään.

Enempää epäröimättä Alex soitti ovikelloa.

Pian tulin avaamaan oven, ja kummastuin nähdessäni ovellani jonkun ouduon pojan.

- Hei, tervehdin ällistyneenä. - Kukahan mahdat olla?

- Oon Alex, poika selitti. - Tulin tapaamaan todennäkösesti sun tytärtäs, Ginger Lopezia.

- Öh, no sitten, sanoin helpottuneena. - Rappuset ylös, eteenpäin ja vasemmalle.

Noniin, vihdoin Alex oli sisällä talossamme.

Noudatettuaan sanantarkasti ohjeitani, hän päätyikin Gingerin huoneeseen.

- Joo, eli siis mä oon Alex, hän tervehti. -Hui hemmetti kun toi likka on nätti...

- Moi, Ginger hymyili. - Mä olen Ginger, kutsu vaan Ginnyks.

Ilta kului, ja Gingerillä ja Alexilla oli suunnattoman hauskaa yhdessä. Varmasti hauskempaa, kuin Gingerillä oli ollut aikoihin.
Alex tarttui itsevarmana Gingeriä käsistä, eikä tyttö estellyt lainkaan.

- Mä tuota, Alex sanoi valmiina tunnustamaan ihastuksensa.

Ginger ennakoi tapahtuman, ja hän yritti mutista väliin:

- Sä et nyt ymmärrä: mulla on jo poik...

Enempää hän ei kyennyt jatkamaan, kun Alex suuteli häntä.

Minä mietin alakerrassa, mitä peliä tyttäreni pelasi. Oliko hänellä jo uusi poika kiikarissa? Lucashan oli Thaimaassa matkoilla perheensä kanssa.

Yhtäkkiä ovikello soi jälleen.

Avasin sen pahaa aavistamatta, kun huomasin Lucasin hymyilevän katseen.

- Lucas! Herran tähden minä säikähdin, huudahdin. - Luulin sinun olevan Thaimaassa.

- Niin mä olinkin, Lucas selitti. - Mut Violaan tarttu siellä angiina, ja äitin mielestä ois ollu epäreiluu jos se ei olis saanu nauttii lomasta yhtälailla.

Lucas kysyi nopeasti perään, missä Gingeri oli. Vastasin totuudenmukaisesti: omassa huoneessaan, jonkun pojan kanssa.

- Jonkun pojan, Lucas hymähti matkalla huoneeseen. - Sen on oltava Henry.

Astuttuaan koputtamatta sisään, hän näki Gingerin ja Alexin, tuon oudon pojan suutelemassa.

- Vai niin.. Näin asiat siis on, Lucas mutisi.

 

Terve ja kiitos kauheasti, että seurasitten toisen tuotantokauden! Menossa ollaan jo kohti kolmatta, toivottakaatte siis onnea sille! Löydätte sen osoitteesta www.isabella3.vuodatus.net/
Koettakaa kestää seuraavaan osaan♥

 

Ja kommentit olis kivoja... Sen verran oon tehny tän sarjan eteen, että olis kiva välillä saada vähän enemmän palautetta.