Heips! Uusi osa tulikin näin nopsaan...

3. Tuotantokausi on vain kahden osan päässä! Wooooow :ooo

Hyviä osanlukemishetkiä T: mÄttu

Ps. Muistakaa käydä lukemassa ilmoitus! Se on välttämätöntä, sillä muuten minä suutun, ja mustaksi muutun (ja syön teidän päät >:D)

 

>

Negatiivinen. Negatiivinen. Negatiivinen.

Siinä luki negatiivinen. Testi oli negatiivinen. Vai oliko? Oliko kyyneleet sumentaneet Ginnyn silmät epätoivon vallassa?

Ginny pyyhkäisi kyyneleensä pois. Totta se oli! Tulos oli negatiivinen, eli hän ei odottanut vauvaa.

- Mikä helpotus, hän huokaisi. Vauvaa ei siis ollut tulossa. Häntä alkoi äkkiä kaduttaa: miksi hän oli aiheuttanut tällaiset hässäkän? Mikseivät he vain olleet käyttäneet kondomia? Ja miksi Ginnyn kuukautiset silti olivat myöhässä?

Äkkiä Ginny keksi. Stressi oli aiheuttanut valtavan painon vähenemisen. Hän oli jättänyt väliin monta lounasta ja päivällistä. Kunhan hän vain saisi takaisin normaalin painonsa, kuukautisetkin tulisivat toivottavasti pian.

- Miten olinkaan näin hupsu, hän mutisi. - Luulla nyt raskautta kun kuukautiset ovat myöhässä! Naurattavaa. Ha ha ha...

Yhtäkkiä Ella ryhtäsi vessaan.

- No, mitä? Hän tiedusteli.

- Niin mitä? Ginny kysähti. - Mitä, mitä?

- Mitä tulos näytti? Ella jankkasi. - Kerro, kerro, kerro nyt! Ootatko sä vauvaa? Tuleeko musta täti? Onks se tyttö vai poika? Miten kerrot äitille? Onks sulla kipuja?

- Pikkupenska... Ginny naurahti. - Ekaks; mä en vois tietää nyt jo, olisko se tyttö vai poika. Tokaks; mun ei tarvii kertoo äitille. Kolmanneks; mä en oo paksuna!

- Mitä?! Ella sähähti. Häntä alkoi surettaa. - Eiks musta sitten tuukaan äitii? Tyhmää!

- Ei tuu, ei. Ei ainakaan vielä, Ginny hymyili. Voi tuota pikkusiskoa.

Ginny halasi pikkusisartaan.

- Eletään vielä nykyhetkessä, hän sanoi. - Aattele nyt, jos musta olis tullu teiniäiti! Ja sä oot vasta 11-vuotias. Ei sustakaan nyt ihan vielä olis tädiks. Ootetaan että me kummatkin kasvetaan isommiks, ja sitten mustakin vois tulla täti. Ja sitä paitsi, me saadaan kohta uus pikkusisarus. Ajattele, jos meijän tuleva sisarus ois saman ikänen kun mun lapsi!

- Okei, myönnän. Sä oot oikeessa, Ella myönsi. - Mut olis vaan ollu niin siistii, jos musta olis tullu jo nyt täti. Kukaan mun kavereista ei takuulla olis jo nyt! Vai mitä?

- Oo kiitollinen, ettei oo.

Sitten tapahtui jotain dramaattista. Kuulin meteliä yläkerran vessasta, ja kipitin sinne.

- Onko kaikki kunnossa? Kysyin huolestuneena. Molemmat tytöt tuijottivat minua ymmällään. Huomasin, että Ginnyn kasvoilla oli kyyneleitä. - Kulta, onko kaikki hyvin? Onko jotakin sattunut? Tarvitsetko apua?

- Eh, kaikki hyvin, Ginny sanoi ja työnsi kädessään jotai selkänsä taakse.

- Oletko varma? Varmistin. - Entäs sä, Ella?

- Kaikki hyvin! Ella vaikeroi. Minua mietitytti. Ginny piilotteli jotakin selkänsä takana.

- Ginny-kulta, mitä sinulla on kädessä? Kysyin ihmeissäni.

- Ei mitään, Ginny vastasi. Minä en uskonut. Nappasin nopeasti paketin hänen kädestään.

 En ollut uskoa silmiäni.

- Ginny, mikä tämä on?! Huusin järkyttyneenä viskaten vahingossa raskaustestin lattialle.

- Se on, tota... Ginny sopersi.

- Raskaustesti! Raivostuin. - Se on raskaustesti!

- Mutta tulos oli negatiivinen, Ginny yritti.

- Olkoon vaikka neutraali, mutta en salli, että harrastat seksiä, ja hermostuneisuutesi perusteella vieläpä ilman ehkäisyä..! Täytyy sanoa, että olen hyvin pettynyt sinuun. Todella, todella pettynyt. Häpeäisit edes!

- Sä et tiedä puoliakaan, Ginny ärähti.

Ellaa ketutti. Hänen esikuvansa oli Ginny, joten minkäs tuollainen pikkutyttö tunteilleen mahtaa. Kaikki pitää tehdä, kuten Ginnykin.

- Äiti! Ella huusi. - Oo hiljaa! Musta olis ollu kiva tulla tädiks..!

- Mitä vielä, en ollut uskoa korviani. Pikku Ella tätinä? Aloin olla entistä vihaisenpi Ginnylle. Miten hän oli saanut ylipuhuttua Ellankin _teiniksi? Miten hän oli saanut sekoitettua pikkusiskonsa pään? Vai kuuluuko kaikille piirre, että he alkavat jossain vaiheessa vimmatusti vastustamaan vanhempiaan? Minusta ei kuulunut.

Jatkoin kuitenkin järjen takomista Ginnyn päähän.

- Ei sun ikäses kuulu seksiä harrastaa, herranjumala soikoon! Valitin. - Mun ollessani sun ikäinen... No, mä en tullut raskaaksi.

- En mäkään kyllä ole raskaana!

- Niin, mutta sä vaan voi harrastaa seksiä miten haluat! Sun pitäs olla vastuullinen, esimerkillinen sisko Ellalle, ja vielä tulevalle pikkusisarelles!

- Äiti, voisitsä joskus kuunnella muakin? Ginny keskeytti. - Ja muutenkin, kun mun "tuleva pikkusisar" kasvaa ees siihen ikään, että se osaa puhua, mä luultavasti oon jo maailmalla. Mä muutan täältä niin nopeesti pois, kun vaan pystyn.

Yritin rauhoittua. Kehotin meitä menemään keskustelemaan syvällisemmin tilanteesta. Passitin Ellan ulos leikkimään, ja jäin itse juttelemaan Ginnyn kanssa.

- Voitko nyt selittää koko asian juurta jaksaen? Minä pyysin epätoivoisen näköisenä.

- No okei, Ginny myöntyi. - Siis... Kun sä kerroit, että me muutetaan taas, mä tulin tosi vihaseks sulle, ja stressaannuin entistä enemmän. Sitten mä löysin yhen kivan tyypin, jonka kanssa mä aloin... Harrastamaan seksiä. Aika... Paljon. Ja niinku sä jo arvasit, suojaamatonta.

Olin hetken aivan hiljaa. Mietin todella, mitä voisin Ginnylle sanoa, ilman että tämä hetää jälleen melkoiset pultit.

- Kuules, Ginny-kulta... On hieman aikaista sun ikäsillesi harrastaa seksiä. Varsinkaan suojaamatonta. Tai siis, on ihan okei mulle, että sä touhuut vähän lakanoiden välissä. Älä kuitenkaan luo siitä kierrettä, vaan opi kunnolla tuntemaan sun poikaystäväs.

Ginny nyökkäsi, ja minä ajattelin, että keskustelu oli nyt käyty. Katsoin kuitenkin parhaaksi laittaa ostoslistalle seuraavan asian: ehkäisyn. En pitänyt siitä, että Ginny harrasti seksiä, mutta ainakin minä tekisin voitavani. Kyllä ne lapset silti kasvoivat nopeasti. Muistin vielä, kun olin pidellyt Ginnyä käsivarsillani. Tuota pientä nyyttiä, joka oli jo ollut yhdynnässä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. No, onneksi saisin kokea vielä äitiyden ilot kerran. Sitten keskittyisin varmaankin vain kutomaan villatakkeja lapsenlapsilleni, tai muuta sellaista.

Jonas kutsui minua. Menin äänen suuntaan, ja päädyin - yllätys, yllätys - hänen luokseen.

- Mitä sinä Ginnyn kanssa teit? Hän tiedusteli. Minä en ollut ajatellut kertoa Jonakselle tyttäreni suojaamattomasta seksistä, joten ajattelin keksiä nopean hätävalheen - ihan vain Ginnyn parhaaksi.

- Tuota.. Naisten juttuja, naurahdin. Jonasta kummastutti.

- Kyllä sinä voit mulle kertoa, hän ihmetteli. - Olenhan sentään lääkäri.

- Ei se mitään vakavaa ollu! Minä huudahdin nopeasti keksien jonkin kattavamman tekosyyn. - Mä suosittelin sille vaan yhtä särkylääkettä... Siinä kaikki.

- Vai niin, Jonas huokaisi.

- No, mitä asiaa sulla oli? Muistutin. Katsoin ikkunasta ulos, ja huomasin illan hämärtyvän Bridge Valleyhyn.

- Joo, tuota, Jonas vaikersi. - Ens kuussa loppuu kesäloma lasten osalta. Mä mietin, että kun meille on tulossa perhelisäystäkin, olisko järkevää mennä töihin. Mä nimittäin soitin aamupäivällä sinne Bridge Valleyn sairaalaan, jonne laitoin aikasemmin työhakemuksen. Ne ottaa mut sinne töihin. Niin, että olisko sunkin aika hakea virkaa tältä paikkakunnalta?

- Oot oikeessa, hymyilin. - Mä tosiaan voisin ettiä jonkun kivan ammatin täältä.

Sitten lähdin kohti makuhuoneemme tietokonetta.

Avasin tietokoneen. Pienen latauksen jälkeen näppäilin käyttäjätunnukseni salasanan. Onneksi koneemme latauksessa ei kestänyt kauhean kauaa, joten pääsin pian etsimään vapaita työpaikkoja.

Bridge Valleyn paikkakunnalla ei ollut paljoa vapaita työpaikkoja. Etsin eri firmoista töitä, ja löysin vain kolme: kauneussalonkiin pikkuapulainen, ruokakaupan kassalle töihin, ja vielä kirjastonhoitajaksi.

Aloin pohtia, mihinkä ammattiin voisin laittaa hakemuksen. Kauneussalonkiin tuskin, sillä en tiennyt paljoakaan hiustenlaitosta. Ja sitä suuremmalla syyllä minua tuskin valittaisiin. Ruokakaupan kassalla työskentely kuullosti ihan kiinnostavalta, mutta mietin, saisiko siitä tarpeeksi hyvää palkkaa tulevan viisihenkisen perheen elättämiseen. Ja vielä kirjastonhoitaja. En ihan mieltynyt ajatukselle. Kirjastonhoitajan ammatti on jotenkin... Tylsää. Ja tiesin että taitoni riittäisivät johonkin paljon parenpipalkkaisenpaan.

Minä aloin jo hiipua epätoivoon. Minkä ihmeen ammatin kehittäisin itselleni näin lyhyessä varoitusajassa?

Sitten keksin. Ei minun tarvitsisi kehittää uutta ammattia. Minähän olin jo aikaisemmin toiminut opetusalalla! Nyt vain pistäisin hakemusta Bridge Valleyn peruskoululle, niin toivottavasti tärppäisi.

Etsittyäni koulun kotisivut, laadittuani hakemuksen, ja lähetettyäni sen koululle, menin tekemään iltapalaa perheelleni.

- Ajatella, mietin innostuneena. - Jos minulla tärppäisikin hakemuksen perusteella. Saattaisin päästä opettamaan ahkeria kouluoppilaita! Saisin alkaa takoa tietoa tiedottomien päähän... Kuulostaa hienolta.

Lisäksi koko juttu kuulostaisi vain niin mahtavalta. Oikein perinteinen perhe. Äiti töissä koulussa opettajana, isä työskentelemässä lääkärinä sairaalassa, tytöt 15 ja 11, ja perhelisäystäkin tulossa! Vain puuttuisi koira temmeltämään olohuoneen lattialle...

Iltapalan jälkeen Ginnyu sulkeutui huoneeseensa.

- Yksi ongelma vähemmän, hän tuumi. Onneksi hän ei ollut ehtinyt hätiköidä ja kertoa kaikkea Lucasille. Ginny ei pitänyt raskautta huonona asiana. Mutta se tuli vain liian aikaisin. Jonakin päivänä hän vielä hankkisi ison lapsikatraan Sen Oikean kanssa. Siitä hän oli täysin varma tulevaisuutensa kanssa. Niin se vain oli.

Jonas oli jo mennyt nukkumaan. Itse asiassa kaikki olivat. Vain minä pysyin valveilla.

Katselin itseäni peilin edestä. Kuinka kauan kestäisi, että raskauskilot lisääntyisivät? Kauanko kestäisi, että tuntisin pikkuisen potkut sisälläni? Kuinka kauan kestäisi, että vatsani turpoaisi rantapallon kokoiseksi?