Noniin, peukut pystyyn tokalle tuotantokaudelle :D

Juttelin äitini kanssa puhelimessa.

- Joo joo! sanoin. - Oon ihan varma että haluun Jonasken kaa naimsiiin. Joo, oon ihan varma. Mä tiiän, mut mä oon onnellinen sen kaa. Ginnyhän rakastaa sitä! Ja äiti, hyvä sun on sanoo... Okei. No mut mä kyl lähetän sit kutsun... Ahaa.. Kuka se on? Uus, taas. Mikä sen nimi on? Aijaa, no okei. Mut me nähää sit. Kaasoks? No mä aattelin Irenee, koska se on mun parhain kaveri. Juu, ei ole. Okei, mut mun pitää nyt mennä, moikka! Ja joo, mä sanon. Se nukkuu. Sä näät sen sit ku on ne häät. Okei moikka!

Suljin luurin ja kävin nukkumaan.

Aamulla meikkasin ja puin ja laitoin hiukseni jo aikaisin. Kokkasin uutta aamiaislajiketta perheelleni aamupalaksi. Se oli jotain paprika-toastia. No, pääasia että kokkaustaitoni kehittyisivät edes vähän.

Aika oli jo kulunut, ja Ginny oli mennyt kouluun. Tai siis, hän oli nyt kouluikäinen.

Jonas tuli keittiöön.

- Huomenia, hän virnuili. - Täälläpä tuoksuu nannalta.. mmm..

- Näpit irti, kiljahdin kun Jonas oli aikeissa ottaa toastia. - Ootetaan et Ginny herää!

Jonas naurahti ja kietoi minut syleilyynsä, ja antoi moiskautuksen huulilleni.

Pian Ginnykin tuli keittiöön.

- Huomenta, hän haukotteli. - Mitä aamupalaks?

- Kulta, mä paistoin uusia ja uunituoreita paprika-toasteja, toivottavast maistuu!

Katoin pöydän ja annoin jokaiselle yhden leivän lautaselle.

- Ginny, syö nopsaan. - Etkai sä taho myöhästyy koulust?

- Joo joo, mä syön koko ajan! Ginny valitti. - Mun pitää viel vaihtaa vaatteet ja kaikki.

Syötyäni ja korjattuani astiat menin lastenhuoneeseen. Siellä nukkui Ginny, ja pienessä pinnasängyssä uusin tulokas.

- Huomenta, Ella, hellin pienokaista ja nostin hänet syliini.

Niinpä niin... Tyttö oli saanut ristimänimekseen Daniela-Nora Harleysson. Kutsuin häntä Ellaksi.

Ella avasi pienet silmänsä ja katsoi minuun. Hän yritti kai sanoa jotain, mutta se tuli kuplina ulos hänen suustaan.

- Isi jää tänää hoitaa sua, selitin. - Sillä on tänään vapaapäivä. Äidin pikku enkeli...

Vein Ellan takaisin kehtoonsa ja lähdin hakemaan Ginnyä.

- Onks kaikki mukana? tiedustelin kun auto oli käynnissä.

- On on, Ginny tokaisi. - Sä kysyt tota joka aamu! Kyl mä osaan jo huolehtii omist jutuistani..

- Nii, sähän oot jo aikunen, sanoin katsomatta häneen.

Ginny huokaisi ja laittoi turvavyönsä kiinni.

- Kai sä teit läksyt?

Ginny nyökkäsi ja rupesi räpläämään kännykkäänsä.

 

Pian saavuimme koululle, jossa oppilaat olivat jo saapuneet.

Minä menin Ginnyn kanssa sisälle, ja oppilaat seurasivat perässäni luokkaan.

- Noniin, sanoin ja katsahdin heitä. - Onko kaikki paikal? Nimenhuuto: Bret?

- Täällä.

- Fiia?

Täällä. Tara? Paul? Chris? Kaikki paikalla. Ja tietenkin Ginger? Täällä...

- Noniin, tänään me käydää käsiks aiheeseen Aleksis Kivi, aloitin ja kaivoin laukustani äikänkirjan.

Oppilaat voivottelivat ja alkoivat vertailemaan maailman tylsinpiä aineita.

- Hei hiljaa nyt! huusin niin että kaikki hiljenivät. - Kuka tietää mikä on Aleksis Kiven kirjoittama suuri taideteos?

- Mä tiiän, mä tiiän! oma pikku Ginnyni vastasi.

- Niin, kulta? vastasin hymyillen.

- Seittemän veljestä!

- Tosi hyvä, myhäilin mutta vaikenin kun kuulin:

- Hikke! Lellikki! Kermapehva!

Pian kello soi, ja oli ruokailun aika.

Tytöt istuivat yhteen pölyttän, pojat toiseen.

Vähän niinkuin kun minäkin olin ala-asteella.

Tytöt keskustelivat innokkaasti.

- Ei ne mitää pahaa tarkottanu, Fiia sanoi viitaten tunnilla huudettuihin herjauksiin.

- Ei varmaa nii, Ginny huokaisi. - Mä en taho olla mikää äidin lellikakara! Mä haluun olla semmone rokkimimmi joita näkee vaa American Rockgirls 4ever - lehden kannes. Eikä äiti antais mun i ostaa kivoja vaatteita tai meikkejä.

- Hei älä nyt tuu iha epätoivoseks, Tara totesi. - Ei kukaa meist saa. Ei ees Fiia.

Tytöt alkoivat nauraa.

- Mut mä oikeesti tahtoisin olla semmone. Ei tarvis ees värjää hiuksii tai mitää, Ginny huokaisi vielä perään.

 

Ruokailun jälkeen kaikki oppilaat menivät välitunnille.

Pihalla oli kaksi keinua ja trampoliini liikuntatunteja varten.

Ginny keinui ja Tara heitteli palloa Bretin kanssa, Fiia hyppi trampalla Paulin kanssa ja Chris keinui.

Kaikilla näytti olevan hauskaa.

Yhtäkkiä Ginny päätti rohkaistua, ja nousi keinusta ja meni Chrisin juttusille.

- Moi, Ginny hymyili ja tervehti Chrisiä.

- Öö moi? Chris katsoi oudoksuen Ginnyä. - Mitä sä mulle oikee puhut?

- Mä tota.., Ginnylle tuli pupu pöksyyn. - Halusin vaa sanoo et mä en oo hikke.. tai mikää semmonen haha!

Chris toljotti Ginnyä kuin kummajaista. - Öö mitä hitsii sä mulle selität?

Ginnyä alkoi hävettää ja hän naurahti hermostuneesti ja sanoi: äh ei mitään unoha!

Ja hän juoksi 'vessaan'.

Menin kotiin töiden jälkeen. Eteisessä Jonas lepertelikin jo Ellan kanssa.

- Moi, tervehdin ja odotin saavani suukon.

- Moikka, Jonas sanoi nostamattaan katsettaan Ellasta. - Eikstää ookki söpö...?

- On, sanoin ja loukkaannuin hieman kun en saanut moiskautusta. - Tuu, mennään syömää. Mä leivoin eilen sen omenapiirakan.

- Okei, mä laitan tän vaa nukkuu.

Otin jääkaapista omenatorun ja leikkasin siitä kaksi tuhtia palasta minulle ja Jonakselle.

Etsin lisäksi kaapista kermavaahtoa, mutta sitä ei ollut enää jäänyt eiliseltä.

Niin, eilenhän olimme viettäneet perheen kesken Ellan kastejuhlia. Pappi oli tullut myöhässä, sillä hän oli jäänyt harhailemaan jonnekkin huoltsikalle etsiessään tätä omakotitaloa.

Söimme ja juttelimme rauhassa, ja sain vihdoin ja viimein suukkoni.

- Missä Ginny muuten on? Jonas tiedusteli. - Sehän ei tullu sun mukana?

- Se meni Taralle, selitin ja hymyilin. - Yhelle koulukaverille. Ainiin! Eli voitko sä hakee sen sieltä puol viis?

Jonas nyökkäsi ja haukkasi piirakkaa.

Viikot vierivät ja talvi oli täällä Pyrkkalassa.

Onneksi asunnossamme oli sentään sauna, jonne mennä kovalla pakkaskelillä.

Juttelimme niitä näitä, kunnes puhe suunnahti häihimme.

- Nii, eli koska ne olis? kysyin.

- No, mä voin varata papin, Jonas ehdotti. - Mikä päivä sulle sopis?

Päätimme yhdessä päivän, joka olisi pian.

Soitin pikkusiskolleni Renelle, ja kutsuin hänet kaasokseni. Hän lupasi innoissaan tulla, ja sanoi lähtevänsä jo matkaan.

Meikkasin ja laitoin hiukseni uudestaan jotta näyttäisin kauniilta.

Olin hankkinut hienon peilipöydän makuuhuoneeseemme, joten minä pystyin rauhassa meikata ja tuntea oloni jotenkin hemaisevaksi.

Etäydyin jonkin ihmeen kaupalla aika paljonkin Ginnystä.

- Mitäs sulle kuuluu? tiedustelin kun kerrankin satuimme samaa aikaa telkkarin ääreen.

- Ei mitää ihmeellist, Ginny ihmetteli. - Paitsi yks pyyntö olis..

- No?

- Saaksmä mennä tyttöjen kaa kaupoille?

- Mitäs sä siellä, ihmettelin sillä olin itse tottunut menemään tyttäreni kanssa ostoksille.

- Ostettais vaatteit, karkkii ja...., Ginny hiljeni. - Meikkei...

- Kuules tyttö, keskeytin. - Sulle ei osteta vielä vähään aikaan mitään meikkejä!

- Mut täytyyhän mulla jotain olla sun häissäs! Ginny puolustautui.

- Mutta sä tarkotat ihan varmaan niitä American Rockgirls 4ever- lehden tyttöjä! Ei ikinä!

Pian Rene tuli meille.

- Systeri! hän kiljahti minun tullessani avaamaan ovea.

- Moi! vastasin.

- Mitäs sä? Rene hymyili.

- Onhan tää aika jännää, naurahdin. - Kai sä tiiät et arvostan et sä tulit?

- Tietty, täähän on ihanaa! Häähuumaa ilmassa...

- Mut missä se yks ipana on? Rene tokaisi ja lähti sokkona ympäriinsä.

Pian hänen eteensä astui jo paljon kasvanut tyttö.

- Ginny! Renen silmät pullistuivat. - Säkö? Sä oot koskanu jo niin paljo! Kai sä muistat mut, Rene-tädin?

- Öö, Ginny naurahti. - Emme tiiä.. kaimä jostain varhaismuistista!

- Sepä kiva, Rene hymyili. - Ompa sulla... kiva mekko.. ja hiukset. No meille tulee sit kivaa ku jäädää kahestaa ton Ellan kaa tänne ku sun mutsi ja puolfaija lähtee hanimuunille.

 

 

Näytin Irenelle mitä hänen tulisi laittaa ylleensä häihini. Hän puki Kaaso-pukunsa hieman epäluuloisesti ja kysyi:

- mä olin kyllä ajattellut vähän muuta.

- Mut nää on mun häät, tein heti selväksi. - Mä päätän mitä sulla on päällä.

- Hei chillaa, sisko, Rene sanoi huomattuaan kuinka kimmastuneella päällä olin.

- Hyvä. Sit on Ginnyn vuoro!

Ginny puki mekkonsa vastentahtoisesti.

- Tää on ihan kamala! Mä näytän joltain nelivuotiaalta! Hän huokaisi ja katsoi kiukkuisena minuun.

- Nää on edellee mun häät, totesin. - Kiukuttele ihan minkä jaksat sit omissa häissäs mut mun juhlissa et sano yhtä ainoata vastalausetta tai mä pilaan sun hääs!

- No okei, Ginny mutisi ja käännähti ympäri pyynnöstäni.

- Entäs sun asus, Rene tiedusteli.

- Ääh, mä näytän sen myöhemmin, vastasin. - Emmä voi nyt ku Jonas on tääl.

Siinä samassa Rene lähti kipittämään ja etsimään Jonasta.

- Moi ja moikka, hän sanoi ja tökkäisi Jonasta rintaan. - Kaasona mä tiedotan, että sun pitää mennä muualle valmistumaan häihin. Sä et tuu näkee kihlattuus ennen alttaria! Hah! Moikka!

Jonas ymmärsi yskän ja tilasi taksin jotta auto jäisi meille naisille.

Sitten minä sain rauhassa pukea ylleni hääpukuni.

Tulin ujona sisään huoneeseen, ja Renen silmät pyöristyivät.

- Se on ihana! hän huudahti ihmeekseni.

- On vai? kysyi epäuskoisena. - No, myyjä autta valitsemaan...

- On se kiva, Ginnykin uskaltautui. - Se sopii sun... Ihonväriis.

- Ai, kiitti, kiitin ja riisuin samantien puvun.

Illalla pidimme pienimuotoiset kolmen hengen polttarit, ja teimme toisillemme kasvonaamiot.

Minulla oli suklaa, Renella joku sininen juttu ja Ginnyllä yrtti.

Hörppäilimme valkoviiniä ja kikattelimme ja muistelimme lapsuuttamme. Ginnykin sai kuulla, minkälaista oli aika ennen dinosauruksia.

- Ajattele! Huudahdin. - Mä meen huomen naimsiin! Apua!

- Sä ehit viel perääntyy, Rene naurahti.

- No en, totesin ensin vakavana, sitten purskahdin nauruun. - Jee! Viiminen päivä vapaana!