Kiitos kovasti, että jaksoitte olla kärsivällinen(:
Toi tauko tosiaan teki mulle hyvää. Tekee nyt oikeasti mieli kirjoittaa ja jatkaa tätä tarinaa! Toivottavasti tätä myös seurataan(;;
Pitemmittä puheitta, saanen esitellä; 31. Osa!
Kylpyvesi virtasi.
Viola James riisui yöpukunsa, ja kokeili jalallaan vettä. Juuri sopivan lämmintä.
Näin kesällä Viola ei nauttinut kovin kuumasta vedestä, sillä Bridge Valleyssa oli kesä ollut hirmu kuuma. Ei ollut vielä sattunut päivääkään, että olisi satanut. Ja kesäloma oli vasta alussa!
- Mitäs sitä tänään tekis, Viola tuumi. - Vois mennä biitsille, tai vaikka jonnekki muualle.
Jamesien olohuoneessa taasen keskustelua kävivät Caroline ja Lucas.
Kaappikello löi juuri tasatuntia, kello oli siis 12.
- Äiti, Lucas sanoi. - Arvaa mitä?
- Niin, kulta? Caroline vastasi.
- Henry tulikin jo takas Antonsvillestä! Sen Mummi sairastu, ja sen äiti halus et ne tulee hoitaa sitä, Lucas kertoi.
- Sepä kamalaa! Caroline huudahti. - Luuletko, että minun pitäisi käydä katsomassa hänen Mummiaan?
- Tuskin, Lucas huokaisi. - Joka tapauksessa, Henry on nyt tääl Bridge Valleyssa.
- Ainakin hyvä uutinen, Carolinen huulille palasi hymy. - Pyydä toki hänet tänne, ja tehkää tyttöjen kanssa jotain kivaa!
Viereisessä talossa, Vanleystreet 1b:ssä olimme koko perheen voimin syömässä.
- Mites sulle kuuluu siellä balettiopistossa? Jonas kysyi Ellalta.
- Jaa, Ella mutisi ja haukkasi juustovoileipäänsä. - En viel tunne niitä tyttöjä kunnolla... Mutta ne kai tulee mun kaa samalle luokalle. Ehkä mä tutustun niihin edes vähän ennen koulujen alkamista.
- Tietenki sä tutustut! Kannustin. - Sä voit pyytää niitä vaikka tänne kylään, tai muuta kivaa. Ne on varmasti kivoja tyttöjä.
- No, toivottavasti, Ella kuiskasi.
Pirinää.
Yhtäkkiä Gingerin kännykkä pamahti soimaan.
- Ginny! Moitin. - Laita ees soittoääntäs pienemmälle.
- Joo, joo, Ginny mutisi ja vastasi: - Ginny. Ai moi! Tänään vai? Kuka ehotti? Lucas? Kiva! Mille biitsille? Okei, Badleriin. Mä nappaan yhet bikinit messiin, ja tuun sit. Moikka!
- Violako? Jonas uteli.
- Se just, Ginny nyökkäsi. - Mä lähen tonne Badlerin rantsulle Lucasin ja sen jonku frendin kaa. Tuun iltapäiväl, tai sillon ku jaksan.
Pian Ginny olikin jo Vanelystreet 1a:ssa.
- Moi, hän tervehti Violaa.
- Hei! Viola hihkaisi. - Ihanaa ku pääsit.
- Nii, Ginny hymyili. - Muuten, kuka tää Lucasin frendi on?
- Ai se.. Viola mutisi. - Se on sen lapsuudenfrendi, Henry. Se on ollu kusessa muhun joskus pieninä! Hihi!
- Haha, Ginny hihitti. - Söpöö!
Pian ystävykset äkkäsivätkin itsensä jo bussipysäkiltä, tien vierestä.
- Siis, mä esittelen; Henry, täs on Ginny, Ginny, täs on Henry, Viola kertoi.
- Moi, Ginger sanoi ujosti.
- Terve, Henry moikkasi jo tutkiskellen Ginnyä päästä varpaisiin. Ginny tunsi olonsa hieman kiusalliseksi, ja käännähti kohti Violaa.
- Mä en oo koskaan käyny Badlerilla. Onks siel kivaa?
- No tietty! Viola takasi. - Oon käyny siel pienest pitäen, ja voin luvata, että ei tuu tylsää!
- No hyvä, Ginny naurahti.
- No, siis kauan oottekaan tuntenu? Ginnyn katse siirtyi Lucasiin.
- Häh? Siis mun ja Henryn? Lucas havahtui. - Joo! Ollaa tunnettu päiväkodist asti, tosi coolii! Ollaa parhaat kaverukset, juu.
- Sepä kiva, Ginny hymyili. - Otittehan uikkarit? Mä nimittäin haluun uimaan!
- Tottahan toki, Lucas sanoi ja ajatteli: - Tottahan toki, mimmi.
Sisällä talossamme istuskelimme Jonasin kanssa olohuoneen sohvalla. Ella oli mennyt balettiharjoituksiin, joten olimme kahden.
- Onko mitään uutta? Jonas kysyi hymyillen.
- On, nyökkäsin innoissani. - Mä luulen, että me ollaan valmiita käymään ultraäänikuvauksissa!
- Ihanko totta? Jonas riemuitsi. - Mutta mistä tiiät?
- Oon tehy nyt ainakin seittemän testiä, naurahdin.
- Hyvä, Jonas sanoi. - En nimittäin halua, että me petytään taas.. Onhan tässä menny jo puol vuotta ekasta yrityksestä.
- Niin on, myönsin. - Mutta pääasia on, että susta tulee biologinen isä mun lapselle!
- Voi että, Jonas hehkutti. - Ei mulla vois olla yhtään ihanempaa vaimoa..
- Tai mulla aviomiestä, sanoin ja Jonas suuteli minua. Hihitimme kuin pikkulapset.
- Kaikki on nyt niin mallillaan, Jonas kehui. - Rahatilanteemme on hyvä, asumme hienolla paikkakunnalla, saamme kolmannen lapsen ja on vielä kesä!
- Mä rakastan sua, kuiskasin Jonasin korvaan.
Toisaalle, Badlerin rannalle oli siis ajautunut Gingerin ja hänen kavereittensa tie.
Viola ja Ginny laittoivat itselleen aurinkorasvaa, ja ryhtyivät ottamaan aurinkoa, kun taas Henry ja Lucas keskittyivät juttelemiseen hiekalla.
- Voi luoja, Henry ihaili. - Vittu sun siskos on vetävä!
- Hei Henry, Lucas mutisi nolona. - Älä puhu noin mun siskosta.. Se on aika karmivan kuulosta.
- Mut kato nyt itekki sitä, Henry jatkoi. - Täydellinen kroppa ja kaikki! Äläkä väitä, ettet olis iskeny silmääs tohon Ginnyyn.
- Ginnyyn..? Lucas sanoi. - No OK, on se kyl aika nätti..
- ..Ja hyvä kroppa kans? Henry nauroi.
- Mitä ne oikee kuiskii? Ginny kuiskasi Violalle nauttien auringosta.
- En mä kuule, Viola sanoi pettyen. - En mitään!
- No... Ginny mutisi. - Yritä ees!
Kului n. kymmenen sekuntia.
- Ne puhuu niin hiljasel äänel! Viola marisi. - En saa mistään yhtään selvää.. Jotain ne tirskuu, muuta en tajuu.
- Hei tytöt! Henry huusi kymmenen minuutin kuluttua. - Tulkaas tänne istumaa meijän kanssa!
Viola ja Ginny nousivat väsähtäneinä pyyhkeiltään ja raahautuivat poikien seuraan.
- Joo? Viola totesi istuen hiekalla.
- Nii, ei mitää erikoist, Henry sanoi. - Mä halusin vaa, et vietettäis yhes aikaa, ku kerranki ollaan täällä.
- Nii, Lucas sanoi perään.
- No, mistäs sä tänne muutit? Henry kysyi nostaen katseensa Ginnyyn.
- Tuolta Pyrkkalasta, Ginny vastasi. - Mä asuin siellä 4-vuotiaasta lähtien, äidin ja serkun kanssa. Äiti sit meni yhteen mun faijapuolen, Jonaksen kanssa, ja pian sen jälkeen me muutettiin, ja sit mutsi ja faijapuoli meni naimisiin. Sit serkku muutti omilleen, ja mulle synty pikkusisko. Sit me muutettiin toiseen taloon. Lopuks sit viel tänne.
- Vau, Lucas ihaili. - Mistäs sä alunperin muutit Pyrkkalaan?
- Öö.., Ginny mutisi. - En oo ihan varma.. Mut se oli sillon ku äiti ja isä oli viel yhes.
- Kuin kauan sä näät isääs? Henry uteli.
- En ikinä, Ginny mutisi ja ajatteli: - En ikinä kerro totuutta iskästä.. Verinen murhaaja! En ikinä, ikinä kerro.
- Me ei olla muutettu koskaan, Viola sanoi.
Pian ilta alkoi hämärtyä, ja kuu nousi taivaalle.
- Kaunista, Ginny ihaili lämpimän tuulen sivellessä kasvoja.
- Kuka lähtee uimaan? Lucas sanoi ymmärtäen tilaisuutensa tulleen.
- Mä! Ginny huudahti. - Tuutteksteki?
- En mä, Viola sanoi ja katsahti Henryyn.
- En mäkää, Henry päätti.
- Kuka eka uimassa? Lucas naurahti ja sai Ginnyn kipittämään pikapikaa aaltoihin.
No, Lucashan se tietenki oli ensimmäisenä vedessä.
- Höh, Ginny tirskahti. - Mä olisin voittanu, jos en olis kompuroinu tohon alkuun!
- Nii varmaa, Lucas naurahti ja lähti polskimaan. - Tääl tosiaan aika kaunista...
- Mm, Ginny mutisi ja katsoi vakavana Lucasiin.
- Säkin oot, Lucas kehui.
- Niinkö? Ginny ilahtui. - Säkin oot komee...
....
Viola ja Henry jäivät siis jutustelemaan rantahiekalle.
- Mites sulla oli siellä Anthonsvillessä? Viola kysyi.
- Kivaa, Henry vastasi välittömästi. - Siel oli lämmintä, ja upeita biitsejä ja mim... Siis ei mitää!
- Aa, Viola tokaisi. - Miks tulit jo pois sielt?
- Mummi tuli sairaaks, ja äiti halus, Henry virkkoi. - Ens kesänä sitten uusiks.
Henry nousi ylös ja veti Violan mukanaan.
- Tiedätsä, hän sanoi ja otti Violan kämmenistä kiinni.
- Joo? Sanoi Viola hämmentyneenä. - Kerro.
- Mä ajattelin sua koko loman ajan, Henry jatkoi.
- Miks? Viola kuiskasi.
- Mäpä näytän..., Henry sanoi.
Ja hänen huulensa painautuivat tiiviisti kiinni Violan huulille.
Henry sai intohimoista vastakaikua parhaan ystävänsä siskolta.
- Olipas tää helppoa, Henry mietti. - Pari kaunista sanaa, ja mimmi on jo mun oma.. Hehe!
Viola puolestaan ajatteli: - En koskaan ois arvannu, et Henry osais olla näin tunteellinen... Tää on ihanaa!
Hetken kuluttua Ginny ja Lucas hihittivät noustessaan vedestä. He toljottivat yllättyneinä Violaa ja Henryä, mutta vislasivat sitten:
- Hei kyyhkyläiset! Siirrytään meille!
Sitten Lucas kaappasi Ginnyn käsivarsillensa ja vinkkasi Henrylle. Henry otti Violaa kädestä, ja he yhdessä juoksivat uimahousuissa linja-autopysäkille.
About 15 minuutin kuluttua Ginny äkkäsi itsensä Lucasin huoneesta - Lucasin sylissä.
- Oot nii ihana, Ginny lausui. - Kivempaa poikaa saa ettiä..
- Kiitti, Lucas myhäili ja mietti: - Ja muodokkaampaa tyttöö saa kyl kans ettiä.
Lucas painautui tiiviisti Ginnyyn kiinni, ja suuteli tätä.
Ja sitten tällaista Violan huoneessa. Viola oli sanonut äidilleen, ettei häiritsisi.
Caroline oli tietenkin totellut - eihän hän voinut uskoa pikkulapsistaan mitään tällaista!
- Haluutko jäädä tänne yöks? Viola hymyili.
- Miksei, Henry sanoi. - Mikäli siit ei oo vaivaa.
- Ei tietenkää!
Kello löi kahtatoista.
Minä sain istuuduttua hermostuneena ja levottomana kuistin siniselle lepotuolille.
- Kulta, Jonas huusi keittiöstä. - Onko mitään uutta kuulunu?
- Ei oo, sanoin jähmettyneesti. - Voi, missä oot Ginny?
- Kyllä se kohta palaa, Jonas takasi. - Mä lupaan!
Kommentit