Hiivin hiljaa makuukammariin.
Ei siis omaani, vaan pikkuisen Ellan.
- Huomenta, kuiskasin. Tulin lähemmäksi tyttöä, ja silitin hiljaa hänen päälaettaan.
- Midäh? Ella haukotteli.
- Prinsessa, sanoin hymyillen. - Huomenta!
Pian Ella virkoi. - Gigihihihi! Goulu!
- Nii just, naurahdin. - Eiköhän mennä aamupesulle...
Nostin tytön kehdostaan, ja kannoin hänet kylpyhuoneeseen.
Pesin tytön pikaisesti, sillä hän haisi hieman... Epämukavalta.
Sitten puin hänet.
Menimme alakertaan, ja istutin Ellan lastenistuimelle.
- Mie oon joo tarpeeks iso istummaa isojen benkille! Ella mutisi, mutta istui silti kiltisti tuoliin.
- Vai että oot? Huokaisin naurahtaen. - Kyllä sä vielä ehit istumaan penkillä ihan nii kauan ku haluut, usko pois, kulta.
- Mutta! Ella vikisi. - Mitä aamubalaksi?
- Odotas, mie käyn hakemassa, sanoin ja kipitin keittiöön.
Keittiössä odotti jo armas aviomieheni, Jonas.
- Huomenta, kulti, Jonas kuiskaili ja antoi huulilleni mojovan suudelman.
- Samoin, tirskaisin ja vastasin suukkoon.
- Hyvää joulua, rakas, Jonas jatkoi.
- Kuin myös sulle, hymyilin ihastuneena. - Mutta mun pitää mennä laittamaan Ellalle syötävää... Onks Ginny jo hereillä?
- Ei varmaan, Jonas mietti. - Eilisen dataamisen seurauksena, tuskimpa.
- Käyppä herättää se, käskin. - Mä paista piparit.
Menin keittiöön, ja otin pakastimesta piparkakkutaikinan sulamaan.
Annoin sen sulaa, ja sillä aikaa vein Ellalle appelsiinimehua.
Sitten aloin tehdä piparkakku-ukkoja ja muita muotteja.
Lopuksi koristelin ne, ja työnsin uuniin.
Paistoin piparit, ja vein ne ruokasaliin.
- Nam! Ella hihkaisi nähdessään vastapaistetut piparkakku-ukot.
- Sun pitää kyllä venata muitakin, sanoin Ellalle viitaten Jonasiin ja Ginnyyn.
- Mutta mie haluun N Y T ! Ella kirkui.
- Sun P I T Ä Ä odottaa! Minä vastasin ja huomasin loppujen tulevan.
Istuimme kaikki yhdessä aamupalapöytään.
Juttelimme niitä näitä.
- Mutsi, Ginny sanoi haukaten piparistaan, - Mitä mä saan joulahjaks?
Huokaisin. - Risukasan.
- MiTÄ? Ginny kiljaisi. - Ootsie tosissas?!
- Joo, naurahdin. - Se on sun huoneessas.
Päivä kului nopeasti.
Illalla kun olin jo pistänyt Ellan nukkumaan, ja istuin olohuoneessa rauhassa sohvalla, tyttäreni Ginny kainalossani.
- Mitäs sulle kuuluu? Kysyin toljottaen joulukuuseen.
- Jeesii, Ginny sanoi. - Kai..
- Oikei, hymyilin. - Tuli tässä mieleen, että kun sulla on synttärit parin viikon päästä, että mitäs tahtoisit synttärilahjaksi?
- Ai mäkö.., Ginny mutisi. - Sä tiiät kyl..!
- No? Naurahdin. - Kerro, Ginny!
- No sen skoban! Ginny tirskahti. - Oo kiltti, ja osta se mulle!
- Skoba! Siis skootteri? Hämmennyin. - Ootko sä IHAN varma?
- Oon, oon! Ginny vahvisti.
- No mä mietin sitä sitten, lupasin.
Pian Ginny vetäytyi hänkin nukkumaan.
Silloin Jonas istuutui sohvalle viereeni. Ja tällä kertaa HÄN otti minut kainaloonsa.
- Hyvää joulua, hän kuiskasi.
Minä vastasin myhäillen ja suudellen häntä.
Hän vastasi hyvin intohimmokkaasti, ja pian kuhertelimme villisti sohvalla.
- Muuten, Jonas sai sanotuksi.
- Joo? Odotin.
- Että ootko miettiny sitä lapsihommaa? Jonas kysyi. Hänen silmistään pilkisti toivo.
- Joo tota, mutisin. - Oon mä...
Ja pian äkkäsimme itsemme yläkerran makuuhuoneemme parisängystä.
Riehuimme ja muhinoimme kovaäänisesti.
Toivoin, ettei Ginger ja Daniela-Nora kuulisi sitä.
Mieleeni muistui kerta, kun Ginny oli ollut pikku tyttö, ja hän oli äkännyt minut ja Jonaksen sängystä.
Viiden minuutin kuluttua otimme henkeä hetken aikaa.
Sitten nousimme istumaan.
- Mitenköhä kävi? Jonas tuumaili.
- Niimpä.., myötäilin.
- Ei auta ku tehä raskaustesti, Jonas hymyili.
- Mutta mä oon hei tullu raskaaks kaks kertaa ekal yrittämällä, nii en oo varma tästä kerrasta, mutisin. - Mutta tehään vaan se testi!
JA NYT mÄttu TOIVOTTAA TEILLE HYVÄÄ JOULUA ISABELLAN JA MUIDEN HENKILÖIDEN KANSSA. VIETTÄKÄÄ SE HYVIN, SYÖKÄÄ, JUOKAA, ANTAKAA LAHJOJA JA KIITTÄKÄÄ KAIKKIA YSTÄVIÄNNE JA VANHEMPIANNE. ME PALAAMME ISABELLAN KANSSA ENSI VUONNA! (EHKÄ JOPA AIKAISEMMIN!)
- mÄttu
Kommentit