No hei (:: Nyt on taas 24. osan aika !

Aika on tässä kulunut, eli Isabellasta ja hänen aviomiehestään Jonas Lopezista on tullut todellisia julkimoita.

Lukemaan vain!

Heräsin.

Käännähdin kyljelleni katsoakseni kelloa. Se näytti puoli kahdeksaa. Onneksi oli sentään lauantaiaamu, ettei tarvinnut mennä töihin tai minnekkään muuallekkaan.

Nousin istumaan. Aurinko sarasti kauniisti ikkunasta. Huomasin, ettei talvilumi ollu vieläkään ottanut sulatakseen. Sitten vilkaisin vasemmalle puolelleni. Jonas makasi siinä komeasti.

- Ootko hereillä? Kysyin kuiskaten. - Kulta?

Jonas käänsi kylkeään. Ilmeisesti siis ei. Minun ei auttanut muu kuin nousta ylös, sillä kotitöitä oli vaikka muille jakaa.

Ihan ensimmäiseksi halusin kuitenkin katsoa aamun uutiset ja juorut.

Tallustelin alakertaan, ja suuntasin hissukseen television äärelle. Toivoin, etten herättäisi kuopustani. Etsin hetken kaukosädyntä, ja löysinkin sen patjan välistä. - Kaikkea ne keksii...

Painoin television auki. Se näytti juuri varttia vaille kahdeksaa. Aamuohjelma olisi juuri alkamassa. Vaihdoin Juorukanavan Tenavakanavan sijasta, joka oli ollut päällä.

Sopivasti juuri alkumusiikki soi kun vaihdoin kanavan.

- "Hei kaikki!" Juontaja aloitti. Hän selitti iät ja ajat jostain maailmankuulusta poptähdestä, kun siirtyi "kiinnostavimpiin" aiheisiin. - "Ja vielä: Lopezin perhe ei halua paparazzeja kotiinsa. Eilisen episodin perusteella herra Lopez sai alkaa uhkailla heitä pois. Myös monet toimittajat ovat olleet heidän kimpussa. Lisää ensi jaksossa.."

Vai niin.. Lisää meistä ensi jaksossa. Että nuo paparazzit ja toimittajat osaavat olla itsekkäitä! Miten uskallan enää palata töihin? Toivon hartaasti, ettei minua eroteta. Ja miten käy tyttärieni? Jos he vanhempina sortuvat johonkin idioottimaiseen, se päätyy heti otsikoihin! Miten joskus pienenä tyttönä unelmoin julkisuudesta... Ei!

Ohjelma loppui, ja kuulin sopivasti huutoa toisesta lastenmakuuhuoneesta.

Kipitin sinne, ja näin kuinka Ella huusi.

- Hei, lepertelin. - Ei hätää, kulta! Mamin pikku-Ella.

Kuten näette, kuopukseni on kasvanut aika paljon. Hänelle tuli jostain syystä vaaleat, melkein blondit hiukset. Kenties isovanhemmilta...

- Nälgä, Ella mutisi puristaessaan yöpaitaani. - Nälgääh..!

- Oikein, sanoin ja lähdin kohti keittiötä, - saat ihan just aamupalaa.

Syötin tytön, ja vain takaisin huoneeseensa. Hän pärjäsi hyvin siellä leikkimässä parit viisi minuuttia.

Syötettyäni Ellan, menin itse tekemään muulle perheellle aamiasta. Lauantai-aamun kunniaksi päätin paistaa lettuja, ja niiden kera siirappia ja voisilmä.

Sekoitin ainekset keskenään, ja  vatkasin taikinaa. Sain sen kuohuvaksi, ja sitten annoin sen seistä vähän aikaa. Kävin siinä välissä kattamassa pöydän kolmelle. Ella oli vielä niin pieni, ettei hän saanut syödä "isojen herkkuja".  Se sai vielä toistaiseksi tyytyä velliin ja muuhun löysään ruokaan kuten vanukkaaseen.

Paistoin letut nopeasti, ja heittelin niitä huvittuneena ilmaan. Mietin, että olipa ihme, etteivät toimittajat sun muut olleet jo näin aikaisin kimpussamme.

- Kullat! Huusin. - Tulkaa syömään!

Kuulin kuinka Jonas tallusteli väsyneesti rappuset alas.

- Huomenta, hän haukotteli, - kulta.

- Samoin, hymyilin ja laitoin hänen lautaselleen lättyjä ja siirappia.

- Nam, Jonas hihkaisi. - Lettuja á la Bella! Ne maistuu varmasti tosi hyvält... Mm..

- Kiitos, naurahdin. - Ginger! Tuu jo!

Pian Ginnykin raahautui pöytään.

- Hyvää huomenta vain, sanoin vaivaantuneesti. - Miks sulla on jo aamiaispöydässä noi karmeet meikit?!

- Älä jaksa, Ginny tokaisi. - Nää on ihanat! Elä sen kans, tai älä enää kato muhu!

- Sä et puhu äipälles tolleen! Huudahdin. - Kiittämätön penska...

- Joo haista sä paska! Ginny suuttui. - Et mitää muut osaa ku hankkiutuu vaikeuksii, hankkii lapsii ja mennä naimisiin! Vittu mä inhoon sua!

- Nyt vittu Ginny hiljaa! Huusin. - Ella voi kuulla!

- Ja paskat siitä! Ginny karjaisi niin kovaa kuin pystyi, ja lähti läksimään. Kuulin, kuinka hän paukautti oven kiinni voimalla.

Ginny oli raivostunut. Hän avasi kovalla voimalla tietokoneen, ja melkein rikkoi virtanappulan.

- Samperin mutsi! Hän mietti. - Vittu pitääks sen sekaantuu jokaseen helvetin asiaan?!

Kun tietokone oli avautunut, hän meni chattiin.

- "Ginny <3" Laittoin Fia.

- "Moi <3" vastasi Ginny. - "Vituttaa iha perkeleesti -.-"

- "Mikä??"

- "Mutsi on iha vitu idiootti... Se syyttelee mua jostai saatan pikkujutuist! Mä jumalauta vittu saatanan paska inhoon sitä!!!"

- "Relax, sisko. Älä välitä, hei! Jätä se omaan arvoonsa... Ja kosta sille xdd"

- "Ai mite muka??"

- "No sun perheeshä on nyt kuuluisa... Nii mee hullutteleen jonnekki kauppoihin ja tällee..."

- "Niimpä... Vois mennäkki :D Mut tuuks messii?"

- "Mä oon siel"

- "Ok xdd Mä puen päälle ja sillee, sit lähen. Ainii, voiks kutsuu noin... muutki?"

- " 'Muutki?' "

- "Siin nää Tarat, Chrisit ja muut? <vinkvonk> XDD"

- "Aa no miksei... Mut nähää siin Pyrkkalan H&M:äs <333"

Kello näytti puoli yhtä. Yhtään toimittajaa ei näkynyt eikä kuulunut.

- Ehkä he vihdoin jättivät meijät rauhaan, totesin Jonakselle, mutta turhaan. Pian ovikelloa soitettiin.

En ollut ihan tajunnut, miksi meidän talossamme oli niin suuret ikkunat. Paparazzit ja toimittajat saisivat liiankin helposti meistä parit kuvat... Parit arvokkaat kuvat.

Jonas käski minut avaamaan oven. Kävelin tyynen rauhallisesti kohti ovea, ja näin tutun toimittajan; Amber Jacksonin.

- Hyvää päivää! Amber tervehti ylipirteästi.

- Öh, mutisin. - Päivää.. Oliko asiaa?

- Juu, siis, tuota, Amber selitti. - Onko teillä mitään kommentoitavaa väitteisiin, että huonon kasvatuksenne tuloksesta tyttärenne Ginger Harleysson koki kovan muodonmuutoksen?

- En kommentoi! Sanoin tyynesti. Se, minkä olin lähiaikoina oppinut typeristä haastatteluista, oli että "pysy rauhallisena. Toimittajat puhuvat puuta heinää". - Tyttäreni on aivan sama ihminen kuin ennenkin. Kova murrosikä vain painaa, siinä kaikki!

- Oletteko aivan varma? Amber mutisi raapustaessaan jotakin lehtiöönsä. - Entä miten vastaatte tähän väitteeseen: Kuulimme luotettavasta lähteestä, että sekä sinä että Jonas olette olleet jo aikaisemmin naimisissa. Molemmat erosivat, mutta miksi?

- Se ei kuulu teille, tokaisin ja kiitin toimittajaa. - Nyt on teidän aika läksiä. Hei hei!

- Tuus tänne! Jonas huikkasi kun olin passittanut törkeän toimittajan ulos, - tästä et kyl pidä!

- No mitä? Kysyin huomatessani Jonaksen lukevan päivän Pyrkkalan Sanomia. - Taasko jotain typerii väitteitä?

- Lue ite, Jonas huokaisi. - Mistä perhanasta ne tonki sai selville?

- "Uusimmista julkimoista, Lopezin perheestä on saatu uutta selville: Perheen pää, Jonas Lopez oli aikaisemmin naimisissa.. Avioliitto kuitenkin päättyi eroon jonkin takia.. Ja Isabella Lopez, Jonaksen "uskollinen" vaimo on ollut myös naimisissa, ja tältä avioliitolta on todisteitakin! Nimittäin hänen esikoislapsensa, Ginger Harleysson!  Vai onko kaikki vain puppua, ja Isabella onkin pettänyt Jonasta? Mikä häpeä! Vai oliko Ginger Harleysson sittenkään haluttu? Nykyään monet naiset saavat vahinkolapsia, ja olisi ihme jos tuo Lopezin esikoinen ei olisi sellainen"...

- Jo on törkeetä! Tiuskaisin. - Kuin ne kehtaa?

Samaan aikaan makuuhuoneessa vaihtamassa ylleen vaatteita.

- Nyt mutsi saa kyl ansionsa mukaan, hän naurahti, - ku mä pääsen otsikoihin..

Hän mietti mielessään jo tirskahdellen uutisia: "Lopezin esikoinen riehuu keskustassa", "Huono kasvatusjärjestelmä", ja "Onko kaikki äidin syytä?". - Haha! Ginny tirskahteli.

Hän vahvisti vielä kasvomeikkejään ja lisäsi huulipunaa. Sitten vielä tupeerasi hiuksensa uudestaan, ja pian hän olikin jo valmis lähtöön.

- Ja Chris on siel! Ginny hihitti. - Se varmast diggaa must ny...!

Ginny oli juuri lähdössä, ja hän huikkasi nyrpeästi minulle:

- Joo mä lähen ny stadii, ku ei tääl kestä olla.

- H-hei, Ginny! Huusi. - Sä et nyt lähe mihinkää.

- Ja miks en?! Ginny suuttui.

- Koska, selitin, - a) Paparazzit ja toimittajat vainoo nyt sua ja b) Käyttäydyit aamiaisel tosi huonosti.

- Mitä vittuu! Ginny kiljahti. - Sinne tulee koko posse hei! Vitun horo mähä lähen!

- Ton jälkeen sulla ei oo asiaakaan ulos pariin päivään, käskin hänet huoneeseensa. - Kiittämätön penska..

- VITUN HUORA! Ginny karjaisi ja löi entistä lujemmin oven kiinni.

Ehkä hän nyt oppisi.

Ginny sulkeutui loukkaantuneena (vähintäänkin yhtä loukkaantuneena kuin minäkin) huoneeseensa. Hän päästi kuuluvia itkun puuskahduksia kovaäänisesti.

- VITTU MÄ INHOON SUA MUTSI! Hän kiljui. - Vittu voisit painuu perseesee, oot nii vitun ärsyttävä kaksnaamane lehmä, joka aattelee vaa itteensä. Luuleekse, et mä en osais "varoo" toimittajii..

Ja koko hänen suunnitelmansa meni pilalle... Tai ainakin niin minä luulin...

- ...Ja siis voitko kuvitella! Valitin Jonakselle. - Haukkuu mua päin naamaa..!

- Älä vain sano miksikä, Jonas rauhoitteli. - Ella ei saa kuulla...

- Joo, rauhoituin. - Mut siis se on nii kiittämätön! Se ei oo lähiaikoin ku huutanu ja tiuskinu mulle. Ihanku olisin sille jotai velkaa tai jotain..

- No, ehk se paranee Ginnyn kasvaessa, Jonas naurahti.

- Hei tää ei oo mikää naurun asia!  Huokaisin. - Venaas vaa, ku toi Ella kasvaa murkkuikään. Sillon se on myös SUN vastuulla.

- Eikai täst pikkulikast nyt voi tulla mitään pahaa tyttöö? Se on niin lutunen, Jonas tokaisi ja laski Ellan sänkyyn.

Valituksieni jälkeen otin rentoutuakseni vaahtokylvyn.

Vesi oli kiehuvan kuumaa, mutta mieleeni. Ajatuksiini palasi häämatkamme Jonaksen kanssa. Se typerä matka! Jos emme olisi menneet sinne, emme olisi kuuluisia, ja minun ja Ginnyn välit olisivat kuin ennen.

Mutta miksi surra menneitä? Olimme nykyhetkessä.

Kylvyssä oivalsin, että vain negatiivisten asioiden miettiminen sai minut aina vain synkemmäksi. Siis, positiivisa asioita julkisuudessa ja nykyisessä elämässäni:

- No, mietin. - Positiivinen julkisuus, ihmiset tietäisivät minut, perheemme olisi tunnettu, voime etuilla jonoissa...

Siihen se sitten jäikin.

Ginny istui sängyllään.

- Mun ON päästävä sinne stadii! Hän mietiskeli. - Mut miten... Mutsi salee stalkkaa oven ees, ja jos ei se, nii Jonas kuiteski.

Ginny katseli ympärilleen. - Miks vitus tääl on näi mont ikkunaa!? Jos ei kerran haluta paparazzeja, toimittajia, sun muita kylään, nii miks tääl on sata ziljoona isoo ikkunaa...

Silloin hänen päähänsä pisti.

- Onneks mul on yks takki vaatelipastos, hän tokaisi ja alkoi penkoa sitä pikaisesti.

Toisaalla talossa Jonas kuuli, kuinka puhelin soi. Hän kiirehti vastaamaan siihen.

- Lopez, hän sanoi.

- Hei, täällä Monica Summer, soittaja selosti. - Onko teillä hetki aikaa?

- Riippuu mitä asia koskee, Jonas vastasi. - Jos olet joku tyhjäpää-toimittaja ja anoat jotain juttua, voit sulkea luurin nyt!

- Ehei, en ano juttua... Vaan vierailua!

- Vierailua? Jonas kysyi.

- Siis, todellakin, tiedätte varmaan Late Night With Monica Summer - viihdeohjelman? Soittaja kysyi.

- Niin, todellakin, Jonas muisti. - Ja haluat meijät sinne vieraiks?

- Kyllä, Monica naurahti. - Jos siitä ei oo liikaa vaivaa..

- Pitää miettiä.

- No, pyydän vastausta vuorokauden jos parinkin kuluessa.

- Kuulemiin! Jonas sulki luurin. - Vai keskusteluohjelmaan.

Jonas tuli keittiön keittääkseen päiväkahvit.

- Kuka se oli, kulta? Tiedustelin viattomasti.

- Yks tyyppi, Jonas mutisi. - Tai oikeastaan, Monica Summer.

- Monica Summer! En uskonut korviani. - Mitä se tahtoi?

- Meijät sen ohjelmaan, Jonas kertoi. - En ihan tiiä..

- Mitä sä siis vastasit? Kysyi innokkaasti.

- Et en tiedä. Mun pitää vastata parin päivän aikana, Jonas selitti. - Mitä mieltä sä oot?

- Hmm, mietin. - Olishan se iha kiva päästä siihen ohjelmaan. Toisaalta, jos toimittajat keksii taas jonku juorun meistä..

- Mietitään sitä myöhemmin, Jonas hymyili. - Mut nyt sun on aika mennä pyytää Ginnylt anteeks.

- MUN? Kysäisin. - Ootko iha tosissas?

- No, ettei huono omatunto jää, Jonas vinkkasi silmää. - Mä venaan sua Ellan huonees.

Taas sitä mentiin. Ramppasin Ginnyn huoneeseen pahoittelevasti, ja avasin oven.

- Ginny, oon tosi pahoillan...

Huone oli typötyhjä ihmisistä. - GINNY!

Missä se tyttö oli? Eikai vaan... Jos hän oli lähtenyt.

Ikkuna oli auki, ja kylmä talven tuulenpuuska puhalsi sisään päin.

Juoksin sulkemaan ikkunan, ja kirosin uskomatonta tytärtäni.

Sitten huomasin auki jääneen koneen. Katsoin auki jääneitä ohjelmia, joissa muunmuossa oli chatti.

Luin keskustelut nopeasti läpi.

- Ei voi olla totta, uilahdin. - Jonas! Apua!

Jonas juoksi huoneeseen, ja ihmetteli, misä Ginny oli.

- Lueppa nää, hermoilin ja näytin chat-keskustelut aviomiehelleni, herra Lopezille.

- Oi voi...