Ihan aluksi, olen KOVIN pahoillani! Uusinta osaa ei ollut tarkoitus viivästyttää ;( Toivottavasti ette suuttuneet minulle...

Koulun, simssin ja läksyjen kanssa on ollut LIIKAA tekemistä. Siksi, pettymykseksenne, osa 23 otetaan kahdessa osassa. Sims temppuilleen, joten minun pitää siistiä kansioita ja vähän poistella asioita.

Mutta; toivottavasti 23 osa, 1/2 on mielleenne.

Astuin autoon.

- Mis tääl on se upee hiekkaranta? Kysyin katsahtaen rattiin tarttuneeseen aviomieheeni, Jonakseen. - Kulta?

- Öö, Jonas naurahti. - Muistaakseni jotain kilsan pääs. Autol matka taittuu viiden minuutis.

- Okei, hymyilin. - Tääl autos on ihan sika kuuma! Mä avaan ikkunan.

Jonasta nauratti. - Okei.. Mut ulkon on viel kuumempi. Mennään sit rantsul jonnekki varjoo, vai mitä?

- Todellaki, painotin sanaa. - Mut hei, kato etees!

Oho. Jonas melkein törmäsi lyhtypylvääseen. - Hups, hän kuiskasi.

Nauroimme yhdessä koko loppumatkan.

Kun pääsimme rantaan saakka, olin jo läkähtyä kuumuuteen.

- Eii, huusin kun astuin autosta. - Mä kuihdun tänne!

- Hei nauti, Jonas käski. - Saatpaha sit rusketuksen ja muut naisten kauneuden mitat...

- No hah hah, sanoin. - Tuu nyt!

Etsimme rannalla mukavan paikan, johon levitimme pyyhkeemme.

- Mä ainaki alan nyt rakentaa hiekkalinnaa, Jonas hehkutti.

- Okei, tokaisin ja asetuin makaamaan violetille pyyhkeelle.

Otin nauttien aurinkoa lämmössä monta kymmentä minuuttia.

- Kato! Jonas huusi yhtäkkiä.

- No, vastasin puoliunisena.

Nousin, ja näin Jonaksen hiekkalinnan. - No VAU!

- Hei, mul meni puol tuntii tän väsäämisee!

Kun aurinko oli illalla sammunnut, menimme uimaan viileähköön veteen.

- Tää on ihanaa, totesin. - Uintia Maralaaksossa, mm...

- Nii, Jonas hymyili ja otti minua kädestä kiinni ja jatkoi, - oon halunnu sanoo sulle yhen tärkeen asian.

Hän näytti herkistyvän, joten kuuntelin tarkkaan. - Niin, kultsi?

- LANKAAN MENIT! Jonas huudahti ja läiskäytti kasvoilleni merivettä.

- Yöks, kiljahdin. - Sä senkin...

Mutta siis, takaisin Pyrkkalaan. Siellä pikku enkelini, 12-vuotias Ginny mussutteli perunalastuja.

- Ääh, tylsää, hän huokaisi. - Telkkarista ei tuu ku ostoskanava, ja täti ei haluu tehä mitää...

- "Ja nyt viikon top viisi: Makeimmat mokat", televisiosta kuulutettiin.

- Hh, Ginny huokaisi jälleen. - Ja nyt ku tulee jotain, nii tuleeki joidenki super-rocktähtien 'muka' mokia. Vitsi, jos mä joskus olisin yht siisti ku..

- "Nyt vuorossa teinirockstara Haley Olive!", juontaja kuulutti.

- ...Haley Olive! Ginny parkaisi. - Vitsi, ku mä olisin hän...

Pian Irene huusi Ginnyä keittiöön.

- Ginny, hän aloitti, - me ei olla tehty paljo mitää.. Viimeisen parin päivän aikan.

- Joo? Ginny vastasi kysyvästi. - Eli?

- No, sun äippäs anto mulle vähä fyrkkaa, Irene jatkoi. - Eli siis... Haluutsä läksii shoppaileen?

- JOO! Ginny huudahti. - Mennää heti, mennää, mennää!

- No ok, Irene hymyili tullen paremmalle tuulelle.

Ginny nappasi pöydältä laukkunsa ja suuntasi autolle.

- Tuu jo, täti! Hän huusi. - Mennään ennenku parhaat viedää käsist!

- Selvä, selvä, Irene vastasi. Hän laittoi kengät, mikäli niitä voi kengiksi kutsua, ja suuntasi pihalle.

Ginny oli jo autolla. Irene avaasi auton oven avaimilla, ja pian molemmat istuivat jo kyydissä.

- Milles ostarille sä haluut? Irene kysyi, kuin Pyrkkalassa olisi ollut jotain valinnanvaraa.

- Öh, Ginny mutisi. - Mennään PO:lle.

PO = Pyrkkalan Ostoskeskus.

- Jepa, Irene naurahti ja käynnisti auton. - Sä saat sit helppii mua reitin kans.

Kun vihdoin ja viimein siskoni ja tyttäreni olivat päässeet ostoskeskukselle, alkoi kauhea vaaterumba.

- Jos mä testaisin tätä, Ginny mietti ääneen. - Ei! Kamala mummovaate... Entäs tää...

Rene ei itse löytänyt siitä puodista mitään, joten hän totesi: - Ginny, jos mä lähen täst ettii jotai "aikuisten" vaatteit... Täs on muutama kymppi. Osta jotain, tai käy vaik ottaan uus frisyyri.

Hän antoi Ginnylle rahat. - Tavataa tos keskuskahvios... Puol viis?

- Selvä, Ginny nyökkäsi ja tunki rahat taskuunsa. - Vihdoin...

Ginny valitsi nopeasti vaatteensa. Ne olivat mustia, ja valkoisia, ja muita raskaita värejä.

- Näist kyl Tara ja Fiia kyl tulee kadeiks... Haha!

Vaatteiden valinnan jälkeen Ginny etsi ostoskeskuksesta kampaamon. Sen nimi oli "Rebeckas Salon".

Ginny jonotti, ja pääsikin pian itse kampaamon tuoliin.

- No, kampaaja totesi. - Mitäs laitetaa?

Ginny mietti hetken. - Laita... Kerroksittai, jotai lettei ja...

Ginny selitti pitkään minkälainen olisi hänen toivekampaus.

- No, jos mä nyt saan sulle semmosen, kampaaja hymyili leveästi.

Puoli viideltä Ginny suuntasi kahvioon, jossa Irene häntä jo odotti.

- Ginny..., Irene sanoi. - Ginny! Mitä sä oot oikee hommaillu?

- Pidäksä? Ginny hehkutti.

- Aivan ihana, Irene hymyili ja jatkoi, - mut kun sun mutsis saa tietää täst... Mä saan huudot.

- Älä hei välitä, Ginny sanoi kuin muuttuneensa kampauksen myötä. - Antaa sen kilee, mä en ainakaa jaksa välittää..

- Niin kai, Irene huokaisi. - Nätsy kampaus jokatapaukses..!