Buenos tardesta vaan ! : D

Asensin valaistushackin... Ja uusin ladatut. Siis, henkiöiden vaatetukset ymv ovat muuttuneet jonkin verran, joten elkee pelätkö : DDD Ja siis, mullahan oli vähän onjelmia valaistushackin käytön kanssa, mutta hope u enjoy !!

>

 

Ginny hivuttautui järkyttyneenä sohvalta pystyyn. Hänen ilmeensä oli alkuksi epätoivoinen, sitten synkkä, ja lopulta raivoisa.

- Äiti! Hän karjaisi. - Miten sä pystyit taas tekemään tän mulle? Etkö sä lainkaan mieti, miltä musta vois tuntuu tää muutto! Ja sitä paitsi, tää talo on paras mahdollinen lapsen kasvatukselle. Iso piha, nätti ja luonnonläheinen mesta. Miks sä taas haluut evätä multa mun tulevaisuuden?

- Rauhotu kulta, pelästyin. Yritin selittää tyttärelleni tilannetta, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. - Asia on nyt niin, että me muutetaan vaan muutaman kilsan päähän keskustaan. Siellä on vaikka hurumycke asuntoja vapaana, ja julkiset kulkuneuvotkin vielä! Ei sua eroteta tosta Violasta, käyt saman koulun ja kaikki - ...

- Mä en kestä kuunnella, Ginny ärähti ja painui yläkertaan. Kuulin tänne asti oven paukahtavan kiinni. Huokaisin syvään: - Miksei Ginny saattanut ymmärtää asian todellista laitaa?

Myös Ella järkyttyi. Hän kipitti ulos olohuoneesta ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.

- Ginny on oikeassa, hän nyyhkytti. - Miksi äitin pitää aina pilata kaikki? Mulla on kaverit täällä, ja muutenkin en ikinä haluis muuttaa täältä pois. Me ollaan tehty niin jo liian monta kertaa. Miksei isä vaikuta tähän asiaan millään tavalla? Raukkamaista! Mä tahdon asua täällä. En ikinä lähe täältä, vaikka tulis joku iso nosturi ja yrittäis poimii mut mukaansa. Mä pysyn sitkeänä, enkä jätä mun uutta kotia..!

Huomattuani Ellan surun, menin hänen luokseen. Kirosin mielessäni asiaa. Miksei edes Ella tajunnut, ettei hänen tarvinnut luopua kuin huoneestaan?

- Älä nyt kulta itke, lohdutin. Se sai tytön parkaisemaan.

- Mee pois.

- Enkä mene, sanoin. - Kuuntele nyt tarkasti, nuppunen. Me ollaan vaan muuttamassa toiseen kämppään. Sä tulet menemään samalle luokalle sun kavereidesi kanssa. Sä tulet näkemään niitä paljon. Vitsi, kun sä et muista kun me asuttiin isossa talossa Pyrkkalassa. Sillon mä menin joka aamu Ginnyn kanssa viiden kilsan matkan kouluun, jossa mä opetin. Se järjestely sopi Ginnylle. Tää on vähän samalainen.

- Mutku Ginny... Ella yritti.

- Ginny on teini, muistutin. - Se saattaa sanoa kaikenlaista, muttei tarkoita puoliakaan niistä. Usko pois, mäkin olin sen ikäsenä yhtä hankala. Mutta en mä koskaan tarkottanut sitä mitä mä sanoin mun äidille.

Mieleeni muistuivat nuoruuteni ajat - äiti ja isäpuoli kännissä, minä tupakalla ja juomassa, ja hoitamassa Ireneä. Muistot vihloivat sydäntäni.

Ginny oli mennyt tietokoneelle.

- Hyvä, hän myhäili kiukkuisena. Viola oli paikalla, kuten hän oli toivonutkin. Ginny rupesi oitis raapustamaan viestiä ystävälleen: - Moi. Et ikinä arvaa mitä mutsi kerto.... Me joudutaan taas vaihtaa kämppää! Ja arvaa miks? Koska mä saan toisen pikkusisaruksen. Nii, tosi kiva. Mä en haluu jättää tätä taloa. Enkä sua. Mutsi kyl sanoo, et ei me muuteta ku keskustaan, nii voidaan nähä useestiki. Apua Viola, mitä mä teen..?

Viola nielaisi. Voi ei.

- Pärjäile, kulta! Eikä keskusta oo ees nii kaukana täält. Julkisil pääsee jossain 20 minassa tänne, joten älä pelkää. Ihanaa et saat pikkusisaren. Mä haluun sit hoitaa sitä! Ja tiiätkö viel, mihin kämppään muutatte? Olis kiva tulla sun kans kattoo sitä. Harmi kyl, et sä muutat taas. Mut onneks käydään kuitenki sama luokka vielä ennenku yläaste loppuu, hän kirjoitti. - Mut pitää mennä, raksu.

Ginny sulki tietokoneen. Hän oli harhailevassa mielentilassa. Miten hänen tulisi toimia? Kaikki tuli niin yllättäen. Hän oli vastikään pyörinyt kännisenä pedissä poikakaverinsa kanssa. Sitten äiti kertoo, että Ginny tulisi saamaan pikkusisaruksen. Ja sitten vielä se muutto! Ei hyvä Jumala, ei kukaan täysjärkinen teinityttö voisi selviytyä moisesta räjähdysmäisestä uutisoinnista.

Niinpä Ginny lähti naapureilleen. Hän oli päättänyt, miten toimisi.

Oven tuli avaamaan Viola.

- Ai hei, muru! Hän hihkaisi. - Mitä sä täällä?

- Miten sä pärjäät? Ginny kysyi.

- No tota, Viola mutisi. - Henry on nukkunu känninsä veks, mut on hirveessä krapulassa, enkä viitti päästää sitä yksin hortoilemaan kadulle - mitä tahansa vois sattua. Ja kämppääkin siivosin aika lailla.

- Entäs Lucas? Ginny selvensi.

- Lucas? Viola toisti. - Ei oo noussu sängystä sun lähtös jälkeen. Kai se yrittää nukkuu pois krapulaansa. Kui?

- Hyvä, Ginny hymyili ja lähti yläkertaan. Viola jäi hölmistyneenä tuijottamaan hänen peräänsä.

Lucas kuuri lyhyiden korkojen kopinaa lähietäisyydeltä. Häntä hymyilytti, kun tulija oli Ginny, jolla oli raju katse kasvoillaan.

- Ai moi...

Enenpää ei Lucas ehtinyt sanoa, kun Ginny jo hyökkäsi tämän luokse. He suutelivat pitkään, ja Lucas ehti jo unohtaa krapulansa. Entäs Ginny sitten? Se oli unohtunut aikoja sitten stressin ohella.

- Mä haluun sut, Ginny sanoi. Lucas hymyili mielessään.

- Nii mäki sut, hän hehkutti.

Ginny veti Lucasin parisängylle. Se hetki oli kuin lumottu. Ginny oli täysillä mukana, tälläkertaa selvinpäin. Hän ei ollut keksinyt mitään muuta lääkettä stressiin, kuin seksi. Se takuulla saisi tytön olon parantumaan. Ja hauskaakin sen täytyi olla. Kun hän itse oli ollut ympäripäissään "ekalla kerrallaan" eikä siis muistanut hölkäsen pöläystä siitä. Nyt se hetki koittaisi - hän saisi tuntea, mitä on seksi.

Hetken kuluttua vaatteet lentelivät, peitto heilui ja nuoret kikattelivat. Tällaista se siis oli.

Ginnyä hirvitti ajatus, että hänen äitinsä ja isänsä olivat pitäneet tällaista kimppakivaa ennen hänen syntymäänsä - ja sen jälkeenkin. Mutta luonnollistahan se oli. Toimitus, joka tehdään jälkikasvun saamiseksi. Ginny mietti, tulisiko hän koskaan saamaan lapsia. Haluaisiko hän. Olisiko hän liian vastenmielinen äidiksi, kun ei omaakaan kestänyt miltei laisinkaan.

Ja näin jatkui muutamat pari viikkoa. Ginny ei pukahtanutkaan muulle perheelle, paitsi pikkusiskolleen Ellalle. Tietysti herra ja rouva James olivat jo tulleet lomaltaan takaisin, joten seksiä piti harrastaa muualla. Onneksi halpoja motelleita löytyi lähes joka kolkasta.

Joskus Ginny mietti, oliko tämä sitä, mitä hän oli pikkutyttönä halunnut elämältään. Halusiko hän... Seksiä suruun? Ajatus tuntui jokseenkin naurettavalta. Mutta mitä muuta hän olisi tehnyt? Ottanut pillereitä, juonut suruun.. Hän ei tiennyt.

Eräänä päivänä Lucas ei voinutkaan viedä häntä motellille. Jokin perheenvälinen juttu, hän oli kertonut. Mutta tänään Ginnyä ei huvittanut kuitenkaan. Hän istui yksin nojatuolilla miettien, mikä olisi hänen seuraava siirtonsa. Kuukautiset nimittäin olivat myöhässä. Se enteili vai yhtä asiaa - sitä. Ginnyllä oli kuukautiset alkaneet 12-vuotiaana, ja ne olivat pian muuttuneet säännöllisiksi. Tai eivät ne aina ihan päivälleen samanaikaisesti tulleet, mutta viikon aikana kuitenkin. Sen Ginnykin tiesi, vaikka hän toivoikin jotain aivan muuta.

Ginny havahtui. Pikkusisko Ella raahusteli istumaan sohvalle.

- Miksi oot noin allapäin? Hän tiedusteli.

- Ääh, Ginny mutisi. - On kaikenlaista.. Et sä niistä kuitenkaan tajuis hölkäsen pöläystä, pikkune.

- Tajuunpas! Ella väitti kiven kovaan. - Mä meen ens vuonna jo kutoselle. Kyl mä nää jutut osaan. Kerro, systeri, pliis!

- No, Ginny marisi. - Hyvä on, sit. Mut et sit hiisku täst kellekkää. Varsinaa äitille. Ok?

- Ok, Ella vahvisti. - No, kerro?

- Mä oon vähän... Leikkiny ton yhen poikakaverin kanssa. Ja nyt tota, Ginny selitti miettien sopivia ilmauksia. - Mun sisällä saattaa kasvaa siemen.

- Siemen? Toisti Ella. - Mikä ihmeen siemen?

- Siis, Ginny korjasi. - Siemen, josta kasvaa... Vauva.

- Ahaa! Ellan ilme kirkastui. - Sä oot siis harrastanu sitä jonkun kanssa? Huimaa!

- Eikä oo, Ginnyn ilme surkastui. - Mä voin saada vauvan. En mä oo valmis äidiks. Ja mitä äitikin sanois... En ees haluu kuvitella. Mut mä aijon saada asiasta nyt selvän.

Ginny kipitti huoneeseensa, ja kaivoi yöpöydän laatikosta suorakulmaisen paketin. Sen kannessa oli suloisen vauvan kuva, ja siinä luki: "Äitiys on ulottuvillasi". Ginnyä kylmäsi moinen ajatuskin. Äiteys! 15-vuoden iässä. Ei voisi kummallisenpaa mullistusta tullakaan. Hän ei halunnut teiniäidiksi. Ei tosiaankaan. Hän häpäisisi koko sukunsa, ja ties mitä - ei, ei voinut olla mahdollista,

Ginny meni vessaan, ja mietti kuitenkin hetken. Olisko hän valmis tekemään testin? Kyllä, hän olisi.

Ginny teki tarvittavan testin, ja pisti raskaustestin pöydälle. Nyt pitäisi odottaa vain... Kymmenen minuuttia. Typerä testi. Ei hän pystyisi odottaa niin kauan. Ginny vähintääkin kuolisi ennen sitä.

Mutta pakko se oli. Hän mietti, mitä tekisi sen ajan. Kymmenen minuuttia tulisivat tuntumaan iäisyydeltä, mutta nekin loppuisivat vielä jossain vaiheessa.

Sitten... Sitten hän saisi tietää tulokset.