Nyt on sitten 23. osan toisen puoliskon aika. Siitä tuli kyllä vähän pitempi, mutta olkoon sellaisenaan. En kyllä uskalla luvata mitään, mutta viikonlopun aikana on tarpeeksi vapaa-aikaa pelailla ja edetä tarinassa.
- Tules tänne, kuiskasin sängyllä. - Ei mennä, kulta, vielä nukkumaan.
- No ei, Jonas naurahti ja suuteli minua. - Mä en päästä sua täält minnekkää.. Varsinkaa nukkumaa.
- Voi sua, hymyilin ja jatkoin, - en oo lähös. Paitsi sit ku meijän pitää nähä auringonlask...
Jonas tukki suuni kädellään ja kuiskasi "shh", ja minä tottelin. Sitten hän antoi huuliensa vietellä minut.
Muhinoidessamme sängyllä, kuulimme yhtäkkiä naisen hennon kirkunan.
- Mikä se oli? Jonas pelästyi.
- Ihan kuin auto olisi juuri kaasuttanut tiehensä, totesin säykyttyneenä ja jatkoin, - ei kai vaan...
- Voi ei! Jonas huudahti. - Minä menen!!
Hän juoksi kuin viimeistä päivää. - Ei kai tässä nyt näin käy...
Jonas juoksi autotielle, jossa näki nuoren naisen kaatumassa maaahan, ja violetin mersun huristaessa tiehensä.
- Oi voi! Jonas huolestui.
Nainen löi päänsä maahan, ja siitä alkoi vuotaa verta. - Oletteko kunnossa? Jonas hermoili.
Nainen ei sanonuy sanakaan.
Jonas hermostui entisestään ja kateli naista.
- Aika ei riitä ambulanssille, hän mutisi. - Mun pitää tehä se!
Jonas aloitti huutamalla minut paikalle: - Bella! Tuo mun lääkeboksi ja peitto, ja vähän äkkiä!
- Mitä siel on sattunu? Huusin sisältä jo etsiessäni lääkepakettia.
- Tääl on joku naine jääny auton alle! Jonas huusi.
- Mut sähä oot lääkäri, totesin hätääntyneenä ja juostessani paikalle. - Sä kyl osaat hoitaa tän.
- Toivottavast, Jonas hermostui yhä enemmän ja enemmän. - Jos mä epäonnistun, mä oon murhaaja..
- Etkä! Päätin. - Käy jo töihin, ton naisen henki on hiuskarvan varas!
Jonas avasi lääkepaketin, ja alkoi hommiin. Verenvuoto saatiin tyrehdetettyä, ja sitten Jonas kantoi nuoren neidin huovassaan sisälle.
Palataan taas Pyrkkalaan.
Tyttäreni, pikkuinen Ginny, rentoutui sängyllä.
- Et elämä on ihanaa! Hän ajatteli, - mul on vihdoin ihania vaatteit, hiustyyli ja paljon meikkii! Rakastan täti Irenee.
Niin, todellakin. Minulta salassa he olivat ostaneet tytölle ties mitä.
- Mun pitäs kai koht mennä pesee meikit veks, Ginny mietti. - Oikeesti! Aattele ny! Mä voin sanoo mun kavereille... Eiku frendeille et mun pitää mennä vessaa pesee meikit veks!
Olohuoneessa pikkusiskoni Irene katseli leppoisana televisiota.
Kun hänen lempiohjelmansa, "Itämeren tytär", oli loppunut, hän vaihtoi uutis- ja juorukanavalle. Siellä näytettiin, kuten aina ennenkin, uusimmat juorut superjulkkiksista, poliitikoista ja muista vaikuttavista henkilöistä.
- "Ja tänään vuorossa", uutistoimittaja sanoi, ja jatkoi, "mies joka teki urotyön. Onko hän uusin julkimo?".
Kanavan ruutuun napsahti tuttu kuva. - MITÄ?! Ginny, tule äkkiä katsomaan!!
Ginny raahautui makuuhuoneesta sohvalle. - Nii, täti?
- Sun mutsis on päässy telkkarii, Irene huokaisi. - Aina se on mua edellä kaikessa...
- "Tuoreimmat uutiset: Rakastava perheenisä, ammatiltaan lääkäri, hoiti auton alle jäänyttä nuorta naista, joka myöhemmin tunnistettiin Viola Ammeniksi. Pelastaja on nimeltään Jonas Lopez, ja hän liikkui seurassaan keksi-ikäinen nainen. Joko Jonas pettää vaimoaan? Onko tämä todellista?"
Siirryttiin livehaastatteluun: - "Herra Lopez, kuinka vastaatte väitteisiin vaimonne pettämisestä?"
Jonas pudisti päätään. "En mitenkään! En ole pettänyt vaimoani, vaan liikuin juuri HÄNEN kanssaan! Me emme tahdo olla julkkiksia, eli painukaa tiehenne, haluamme elää normaalia elämää..!!"
Uutisten loputtua Ginny ei voinut olla soittamatta Taralle ja Fiialle.
- Siis joo, Ginny myönsi. - Mun mutsi ja puolfaija pääs telkkuun! Ja ne on nyt julkkiksii..!
- Vähä siistii, Fiia vastasi. - Ehkä säki saat sit julkisuut, niiden esikoislikkana? Ja mä sun kautta ja mun kautta...
- Joo joo! Ginny naureskeli. - Heti ku ne saa tietää mun identiteetin, mä oon jokaisen päivän uutisissa!
Ginny lopetti puhelun 15 minuutin jälkeen. Hän huikkasi tädilleen menevänsä suihkuun, "pesemään meikit pois".
Hän riisuutui, ja loikkasi suihkuun. - Ihanaa! Määpä pesen meikkei pois, nännäsnää..!
Ulkoa Ginny näytti aivan liian vanhalta, mutta mielessään oli vielä yksi ja sama pikkutyttö, jonka synnytin kauan sitten suuressa paineessa.
Toisaalla;
Juttelin hätääntyneenä Jonaksen kanssa: - Tää ei oo todellist! Meijän piti lähtee Maralaaksost vaa tän tyhmän jutun takii!
- Oon tosi pahoillani, Jonas tunnusti. - Mä en halunnu tätä... Mä kyl korvaan tän! Mä vien sut sinne uudestaa, onhan meil siel se huvilaki!
- Nii mut otapahan sit jotain selkoo siit, millon uudestaa! Tiuskaisin. - Työt ei voi venaa, sunkin pitäs palata sairaalaan eikä vaa lomailla.
- Nii mut.., Jonas mutisi.
- Täst tulee hyvä juttu! Eräs toimittaja, nimeltä Fiona Lans naurahti. - Vielä enemmän agressiivisuutta, kiitos!
Katsahdin toimittajaan. - Etkai sä kuvaa meit! Voi ei!
- Me ei suostuta! Jonas karjaisi.
- Ei se mitää, Fiona naurahti. - Täst kuvast saa jo satoja, ja juttua piisaa..
- Me ei haluta et sä viet sen kuvan! Huusimme yhteen ääneen toimittajalle. - Me haastetaan sut oikeutee!
- Haha, Fiona nauroi. - Ette varmana. No, mä meen nyt myymään tän kuvan Pyrkkalan Sanomille.
- Eikä, kuiskasin ja ääneni murtui. - Lähetää vetää nyt!
Ajoimme Irenelle turvaan.
- Te tulitte jo takasin!? Pikkusisko ihmetteli. - Oliks kiva loma?
- Öh, mutisin. - En haluu puhuu siit.. Viel. Mis Ginny?
- Nukkumas, ei herätetä sitä, Irene sanoi. - Mut tuu kertoo koko juttu mulle.
- Okei, nyökkäsin ja raahasin Irenen pöydän ääreen.
- Niin? Irenen kuunteli korvat höröillä. - Mä kyl tiiän jo sen julkkisjutun..
- Nii! Uilahdin. - Ihan kauheeta! Emmä haluu julkkikses!
- Mikset? Irene ihmetteli. Kyllä se julkisuus hänelle kelpaisi.
- Koska mä en uskalla ees ajatella, miten tää vaikuttaa Ginnyyn ja Ellaan! Ne ei oo ansainnu tällasta!
- Tuskin ne nyt suuttuu tai pahottaa mielensä, Irene neuvoi. - Ginny ainaki tuntu olevan innoissaa, ja Ellaha on vast pikku käärö, jonka sisäl on penska! Ei se siihen vaikuta, jos kerran on eläny paparazzien keskel..
Kurkustani ei enää irronnut yhtä ainutta sanaa. Tässä sitä mentiin. Julkkis äiti ja isä, kaksi tytärtä ja pian koko suku kimpussa.
Kommentit