Hei! Haluan alkuun sanoa, että nyt on ollut pieni "tauko"... Tai siis ei tässä tarinassa, vaan yritän tässä sanoa, että nyt uudessa osassa aika on kulunut puolivuotta, eli tytöt ovat kasvaneet ja muut vanhenneet. Toivottavasti pidätte (::

>

__________________________________________________________________________________

- Äiti, miks meijän piti muuttaa? Ella vikisi. - Mä en haluu lähtee pois...

- Koita nyt ymmärtää, Ella! Huokaisin. - Emme me sinne homeisen kodin keskelle voida jäädä...

- No miksei me voitu hankkii kämppää jostai lähistölt?! Gingerkin yhtyi kiihkeänä keskusteluun. - Et tosi kiva, mutsi.  Mä en tuu ikin saamaa frendei. Kaikki jäi Pyrkkalaan.

- Eihän me muuteta ku viereiseen kapunkiin, hymyilin. - Bridge Valleyhyn. Saat sielt kavereita nopeemmin ku uskotkaa, Ginny.

- No entäs mä, Ella näytti surulliselta. - Mähän vasta sain kavereita! Vicky ja Jemi ja kaikki.

- Kyl me pärjätää, Jonas liittyi keskusteluun ja sai samalla kaikki hiljaisiksi.

 Muuttoauto ajoi pois Vanleystreetiltä.

Muuttoapulaismiehet olivat vähän aikaa sitten jättäneet laukut pihatielle ja kantaneet kamppeet sisään - muutoin talo oli jo pari päivää sitten sisustettu.

- Äiti, jäädäänkö me tänne sit asumaa? Ella kysyi. Hänestä oli kasvanut oikein sievä kouluikäinen.

- Toivon mukaan, joo, vastasin hymyillen. - Ellei täällä sit satu olemaan mitään homeongelmaa tai muuta vastaavaa!

- Joo ja mä muutan omaan kämppään jos en saa täält frendei, Ginny mutisi.

- Älä nyt viitsi. Sä saat ihan varmana kavereita. Kylhän sä sait Pyrkkalastaki, totesin kannustavasti.

- No joo, mä olinki sinne muuttaessamme joku viisvee kakara! En ees sitä! Ginny valitti. - No, mennääks me sisää?

- Toki, Jonas sanoi ja otti laukun käteensä.

Viereisessä talossa, naapurissamme, talon yläkerrassa pelaili samoihin aikoihin 15-vuotias tyttö tietokonetta.

- Saakelin läppäri! Tyttö kirosi hidasta konettaan - se oli jo hieman vanha mutta käyttökelpoinen. - Mun pitää viel tänä aamun saada tää sähköposti valmiiksi Kaylalle! Se sanoi lukevansa tän jo ennen kahtatoista... Luoja, iskä saa ostaa mulle uuden koneen.

- Viola! Tytön äiti huusi alakerrasta. - Tules tänne..! Mulla on asiaa.

Tyttö manasi ja sulki koneensa läpän.

Sitten tyttö lähti ramppaamaan alakertaan. Hän äkkäsi äidinsä keittiön ikkunan luota.

- Hyvä et tulit nopeesti, tytön äiti sanoi. - Mulla on uutisia, Viola!

- No? Viola kysyi malttamattomana. - Synnyttikö rouva Rivers?

- Ei, Violan äiti sanoi. - Ainakaan vielä...

- Mitä sitten? Viola tivasi. - Löysikö Ozzy tyttöystävän?

- No ei sekään ollu mun asia, mutta joo, Ozzy löysi, äiti eksyi jo aiheesta.

- Kerro jo, äiti! Viola hermostui.

- Okei, äiti naurahti. - Tuohon naapuriin on muuttanut uusi perhe.

- Nyt jo! Viola ihmetteli. - Farryllesit muuttivat vasta viimeviikolla... Mutta ketä siihen muutti?

- Näin kun perheen kaikki luultavat perheenjäsenet kömpivät autosta ulos.., äiti muisteli. - Siinä oli ainakin luultavasti äiti, isä sekä kaksi tyttöä.

- Minkä ikäsiä? Viola kysyi.

- Yksi semmonen about nelosluokkalainen, äiti muisteli vielä.

Viola huokasi.

- JA yksi sellainen sinun ikäisesi, luulisin ainakin, äiti hymyili.

Viereisessä talossa me juuri astuimme sisään.

- Eihän tää hääppöisempi ole yhtään, totesin tyytyväisenä.

- Prameempi ku se edellinen, Ella jatkoi. - Hyi hitsi et siellä hais iha kakka.

- Ella, sanoin ja muistin Ginnyn Ellan ikäisenä. - Jätetään noi vessasanat myöhemmäks...

- Lol, Ginny sanoi ja naurahti.

- No, me mennään äidin kanssa laittelemaan kamoja, joten... Leikkikää kiltisti, Jonas naurahti.

Mä meen ainaki pihalle. Tääl on nii kuuma, ja kesä on vasta aluillaan, Ginny mietti ja avasi terassin oven. Hän istahti tuolille grillin viereen.

Hmm... Mä toivottavasti löydän täältä frendejä. Kun kaikki Tarat, Liut ja Fiiat.. Ja ennenkaikkea Chris. Mul tulee niin ikävä sitä. No, toivottavasti mä löydän uuden jätkän. Sitä paitsi Chris oli täys porsas. Joo, niin se oliki.  Se flirttaili jopa Amylle ja kaikille näille säälittäville lissuille. Lissut... Hyrr. Kauheit meikkipossui. Hyi helvetti, kuka niist muka vois tykätä? No, ehkä Chris, mutta.. Se oli semmone kusipää-pallilärvi, jota kukaa ei kaipaa kahen viikon seukkaamisen jälkeen. En ees mä..

Mut jos tääl ei oiskaa yhtää komeet kundii? Jos kaikki ois semmosii tietokonenörttei, joiden laiffi pyörii jonku Runescapen tai muun vastaavan ympäril.. Ei vittu, sillon mä muuttaisin veks täält Brigde Valleysta.. Muuttaisin Vern C'alocaan. Sinne missä on rantsuil vaan, ja ainoastaan komeita ja söpöjä kundei.

Mietelmät keskeyttivät ahdistava tunne, että joku tarkkailisi.

Se oli totta. Huomasin puskan takaa minua tuijottavan tumman tytön, joka mulkkasi minua pelottavasti.

- Moi? Sanoin ja tuijotin takaisin.

- Moi! Tyttö piristyi yhtäkkiä. - Taidat olla uus täällä?

- Öö.., Ginny mietti. - Joo, oon mä. Vasta muutettiin.

- Kiva saada tänne uusia kasvoja! Tyttö hymyili innoissaan. - Mä oon Viola James, ja asun tässä teijän naapurissa.

- Aa, Ginnykin innostui ja esitteli itsensä: - Ja mä oon Ginger Lopez, frendien kesken Ginny tai Gin. Tai jotain sellasta.

Ginny päätti kutsua Violan pihallemme juttelemaan ja tutustumaan.

- Asuit siis ennen Pyrkkalassa? Viola tiedusteli. - Mun serkku Kayla on sieltä kans. Se on tosin jo aikuinen, mutta silti.

- Aijaa, Ginny kiinnostui. - Mä en kyllä siel tuntenu ku perus skoleporukoit... Emmä hengaillu muitten kaa, ku vaa parhaide kamujen ja joidenki kivojen jätkien kaa...

- Kiva, Viola hymyili. - Onks sulla nyt sitte kundikaveria?

- No ei, Ginny myönsi. - Se jäi sinne Pyrkkalaan, ja oli muutenki hitonmoinen sika ja pervo..!

- Hyi helvetti, Viola naurahti. - No, kyl sä varmaa täält jonkun löydät.

- Kattoo ny, Ginny hymyili. - Ooksä sit jonku kaa yhes?

- Mä? Viola tirskahti. - NO EN! En todellakaa, ei mul oo aikaa millekkää jätkille, ku tos yhes on jo iha tarpeeks kestämistä...

Samaan aikaan Vanleystreet 1a:ssa Violan ikäinen tumma poika asteli rappusia alas.

- Äiti, hän huusi.

- No? Äiti vastasi alakerrasta.

- Onks meillä aamupalaa? Poika kysyi.

- No tääl on viel vähä tätä paahtoleipää... Luoja, pitäisikö käydä kaupassa? Äiti huokaisi. - Lucas, tule alas!

- Koko ajan, Lucas-niminen poika totesi.

Lucas asteli keittiöön, missä äiti edelleenkin oli.

- Muuten, Lucas mietti. - Missä Viola taas on? Se ei ollu huoneessaa..

- Mitä sä ylipäänsä siellä teit? Äiti näytti paheksuvaa ilmettä. - Viola on vielä vannottanu, ettei sinne saa mennä ilman lupaa koskaan.

- Mä kävin vaa kattoo, et onks sil siel mun läppärin laturii, Lucas sanoi äkäisesti.

- Okei, äiti myöntyi. - Nii, Viola meni tonne pihalle, ku se näki uuden tytön siel.

- "Uuden tytön"? Lucas toisti.

- Niin, äiti hymyili. - Ai niin, sä et tiennytkään: naapuriin muutti uusi perhe. Siellä oli sellanen Violan ikäinen nuori tyttö, ja me ajateltiin että Vimppu vois tutustuu siihen.

- Aa..., Lucas tokaisi.

Gingerin ja Violan keskustelutuokio eteni jo pitkälle. He olivat hyvin innokkaita ja kyselivät toisiltaan kaikenlaista. Ginny taisi jopa pitää naapurintytöstä - kuin myös naapurintyttö Ginnystä.

- Tuota, Viola keskeytti. - Täällä on aika kuuma... Mitäs sanoisit, jos mentäs meijän pihalle ottaa aurinkoo, ja pulikoimaa tuonne altaaseen?

- Ootsä tosissas? Ginny horjahti taaksepäin. - Tietty mennään! Mut mä käyn ensin hakemassa mun bikinit. Jos säkin käyt sillä aikaa vaihtamassa, ja tavataan tossa aidan toisella puolella?

- Sopii, Viola myöntyi, ja lähti kipittämään taloaan kohti. Samoten teki Gingerkin.

Ginny vaihtoi nopeasti punaiset bikinini, jotka olin ostanut viimeviikolla alennusmyynneistä. Hän ei ollut ajatellut tarvitsevansa uikkareita koko kesänä - hän ei viitsinyt lähteä yksinkään Bridge Valleyn rannoille.

Violakin vaihtoi pikaisesti bikininsä ylleen. Hänen äitinsä kyseli koko ajan kiinnostuneena, mitä mieltä Viola oli Gingeristä. Viola vastasi totuudenmukaisesti, että Ginny oli hyvin kiva kaveri - ehkä jopa ystävä.

Viola ja Ginny kohtasivat varttitunnin päästä Jamesien uima-altaalla.

- Ihana bikinit! Oli Violan ensimmäinen sana. - Mistä ostit?

- Kiitti, Ginny hymyili nolona. - Nää on H&M:n alesta..

- Kivat ne on silti, Viola tuumasi ja istuutui aurinkotuolille. Niin teki myös Ginny.

- No.. Viola aloitti. - Onks teil mökkiä?

- Meil? Ginny havahtui. - No, mutsin miehel on semmone rantsumökki Martsuun. Mä en kyl oo käyny siel. Nekää ei mutsin kans siel hirveest lomaile, lento maksaa vitusti ja silleen.

- Martsuun!! Viola huudahti. - Vähä siistii...

Keskustelumme keskeytti ääni, joka tuli kahdesta kävelevästi jalasta.

- Mitä te tääl teette? Lucas ihmetteli.

- Ai moi, Lucas, Viola tervehti sen enempää ihmettelemättä. - Ginny, tos on mun veli, Lucas. Lucas, täs on meijän uus naapuri, Ginger, tai no, Ginny.

- Ai moi, Lucas sanoi ujosti.

- Moi, Ginny sai suustaan sanottua, ja tokaisi heti perään: - Viola, mun pitää mennä. Mutsi sano, että se tekee ruokaa, ja se on varmaa jo valmista. Nähään vaikka huomenna, moikka!

Olin tosiaankin tehnyt ruokaa - nimittäin tomaattikeittoa riisillä. Ginger kävi ennen sitä suihkussa pesemässä ja puhdistautumassa hiestä, jota oli aurinkotuoleilla kertynyt. Sitten kutsuin kaikki illalliselle.

- Yäk! Huudahti Ella heti kun sai lautaselleen vähän keittoa. - Pahempaa kun lanttulaatikko!

- Mistä sä sen muka tiedät? Närkästyin.

- Tiiän vaa... Ella mutisi ja alkoi pyöritellä lusikkaa lautasella.

- No, mites auringonotto? Kysyin viitaten Ginnyyn.

- No se oli kivaa, Ginny sanoi ja hotki ruokaansa. - Mä meen huomennakin Jameseille.

- Ketä siellä oikeen asuu? Tiedustelin.

- Viola, Violan äiti ja isä, Ginny kertoi. - Ja Violan veli.. Lucas.

- Hienoa! Iloitsin. - Sähän sitten löysit kavereita. Se on hyvä.

Illallisen jälkeen Ginger meni Ellan perässä hänen huoneeseensa. Hänen oli pakko, nimenomaan pakko.

- Ella, Ginny valitti. - Etkö sä muka osaa mennä nukkumaan yksin? Sähän oot jo 10-vuotias, ja koulussa!

- Mua pelottaa.. Ella myönsi. - Ja nyt mulla on iso, oma huone. Ja sängyn alla vois olla vaikka mitä pelottavaa ja karmivaa.

- Etköhän sä kuvittele ton kaiken? Ginny kysyi, ja siirtyi Ellan läppärille kirjoittamaan meiliä Chrisille - viimeistä kappaletta.

- Oo kiltti, Ella vikisi. - Peittele mut.

Ginny sai viiden minuutin kuluessa kirjoitettua pätevän, totuudenmukaisen meilin. Sitten hän siirtyi Ellan toivomuksesta peittelemään hänet.

- Hyvää yötä, Ginny tuuditti, ja pian koko likka oli täydessä unessa.

Ginger meni omaan makuuhuoneeseensa, ja vaihtoi ylleen sinisen t-paidan, sini-valkoraidalliset shortsit ja vaaleansiniset villasukat. Hän ajatteli huomista, tätä päivää ja tulevaisuutta muutenkin.

Mitenköhän tässä käy? Viola on mahtava tyyppi, mutta hänen veljensä... On söpö. Kyllä, myönnän. Hän saa minut ujostumaan sanomatta sanaakaan - ja saamaan minut hymyilemään. Emme ole nähneet kuin vasta kerran, mutta silloin kerran, kun näimme, sydämeni sykähti paikaltaan. Tulisiko meistä vielä joskus jotain..? No, enhän minä sitä yksin voi päättää, saatikka näin lyhyellä varoitusajalla. Aika saa kertoa minulle sen kuluessa.

Ginger heräsi aamulla puoli kymmenen. Hän nousi pikaisesti ylös, ja riisui yöpuvun ja vaihtoi tilalle neuleensa ja leginssit. Kengiksi hän valitsi mustat korkokengät.

Sitten Ginny lähti kipittämään alakertaan, jossa minä tein jo aamupalaa. Juuri kun olin toivottamassa tytölle hyvät huomenet, hän vain säntäsi ohitseni.

- Ginny, huusin hänen peräänsä. - Minne sä meet?

- Violalle, kuulin Ginnyn vastaavan jo pihaltamme. - Tuun sitten lounaaksi kotiin!

- Okei, nähdään silloin, mutisin ja menin takaisin keittiöön.

Ginger kipitti innoissaan naapureitten ovelle. Hän soitti ovikelloa, ja oletti että pian joku tulisi avaamaan.

Niin kävikin, nimittäin hetken kuluttua ovi avautui. Siinä seisoi kiltin näköinen nainen.

- Kas hei! Nainen huudahti. - Olen Violan ja Lucasin äiti, Carol.

- Hauska tutustua, Ginny hymyili. - Carol. Onko Viola?

- On, tietenkin, Carol hymyili ja pyysin tyttäreni sisään.

Viola tuli pian, ja ohjasi heidät olohuoneeseen.

Ginger katseli vaivihkaa ympärilleen kiinnostuneena, kun Viola puhui omiaan.

- Ja sit se kattoi mua sillee..

- Viola! Ginny tiedusteli keskeyttäen Violan. - Tota... Onks Lucas kotona?

- Lucas? Viola hämmentyi, mutta virnisti heti perään. - Mitäs sä sillä?

- Ei ku aattelin vaa, Ginny puhui hiljaisella äänellä.

- Sä taidat, kuule, vähän tykkää siitä? Viola arvaili. Ja osui oikeaan, muttei Ginny sitä tietenkään tahtonut myöntää.

- En! Hän huudahti. - Mä vaan aattelin, että siis tota siis..

- Ei huolta, Viola tirskahti. - Mä pidän salaisuuden!!

Ja siitä alkoi minun ja Violan yhteiset retket ja seikkailut, joista tulette kuulemaan vielä jatkossakin.